Browsing by Author "Lithenius, Laura"

Lapsen osallisuus tarkoittaa lapsen oikeutta osallistua oman asiansa käsittelyyn, kertoa siinä mielipiteensä ja toiveensa. Lapsen osallisuutta koskevia säännöksiä on sekä kansallisissa että kansainvälisissä säädöksissä. Kansainvälisistä sopimuksista YK:n lapsen oikeuksien sopimus on keskeisin instrumentti, johon on koottu keskeisimpiä lapsen oikeuksia. Suomi on saanut kritiikkiä YK:n lapsen oikeuksien komitealta siitä, ettei Suomen lainsäädäntö turvaa riittävästi lapsen osallisuutta muun muassa huostaanottoa koskevissa asioissa. Lastensuojelun toimenpiteillä puututaan merkittävästi lapsen ja perheen asemaan. Tästä johtuen laissa tulee olla selkeät säännökset lastensuojelun toimenpiteistä sekä asianosaisten oikeuksista. Lapsi on lastensuojeluasiassa asianosaisen roolissa, jonka johdosta lastensuojelulakiin on otettu erikseen säännöksiä lapsen osallisuudesta. Lastensuojelulain kokonaisuudistus tuli voimaan 1.1.2008, jolloin lastensuojelulakiin otettiin nimenomainen säännös lapselle määrättävästä edunvalvojasta lastensuojeluasiassa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vahvistaako lapselle määrättävä edunvalvoja lapsen osallisuutta lastensuojeluasiassa. Tutkimuksessa vastataan myös siihen, minkälaisissa tilanteissa edunvalvojan määrääminen on mahdollista sekä minkälaisia vaatimuksia ja erityistaitoja edunvalvojalta vaaditaan, kun on kyse lapsen kanssa toimimisesta lastensuojeluasiassa. Tutkimus on oikeusdogmaattinen eli tutkimusmetodi on lainopillinen ja siinä tulkitaan ja systematisoidaan lastensuojelun edunvalvontaa koskevia säännöksiä. Lastensuojelun edunvalvontaa on tutkittu oikeustieteessä varsin niukasti. Koska lastensuojelun edunvalvojaa sekä edunvalvojan tehtäviä ei säännellä lastensuojelulaissa tarpeeksi, otetaan tutkimuksessa huomioon myös holhoustoimilain säännösten soveltuvuuden arviointia lastensuojelun edunvalvonnan näkökulmasta. Tutkimuksessa voidaan nähdä myös kriittiselle lainopille tunnusomaisia piirteitä, jotka liittyvät lain säätelemättömyyteen sekä nostetaan esille de lege ferenda -kannanottoja lainsäädännön kehittämistarpeista. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että lastensuojelun edunvalvojan tärkeimmät tehtävät ovat lapsen puhevallan käyttö, lasta koskevien tietojen saanti, tietojen antaminen sekä lapsen mielipiteiden ja toivomusten esille tuominen. Lisäksi edunvalvojan tehtävänä on lapsen edun arviointi. Kaikki edellä mainitut tehtävät liittyvät lapsen osallisuuden toteutumiseen, josta voidaan tehdä päätelmä, että edunvalvojan määrääminen vahvistaa lapsen osallisuutta. Lapsen osallisuus toteutuu yleensä lapsen huoltajan kautta. Lastensuojeluasiassa saattaa lapsen ja huoltajan välillä vallita eturistiriita, jonka johdosta huoltaja ei kykene puolueettomasti valvomaan lapsen etua. Tämän johdosta edunvalvojan määrääminen lastensuojeluasiassa on lapsen osallisuuden kannalta merkityksellistä. Johtopäätöksinä esitetään muun muassa lastensuojelun edunvalvonnan sääntelemättömyyden vaarantavan lapsen osallisuutta. Riippuu edunvalvojan ammattitaidosta ja kiinnostuksesta, kuinka hän hoitaa tehtävänsä ja käyttää lapsen puhevaltaa. Tutkimus tuo esille myös holhoustoimilain säännösten soveltumattomuuden lastensuojelun edunvalvontatehtävään, minkä takia edunvalvontatehtävää tulisi säännellä tarkemmin. Lastensuojelulain edunvalvontaa koskevassa säännöksessä sekä lain esitöissä on edellytykset edunvalvojan määräämiselle asetettu korkealle ja tämän vuoksi edunvalvojia käytetään vähemmän kuin olisi tarpeen lapsen osallisuuden vahvistamiseksi. Johtopäätöksinä esitetään myös lapselle määrättävän edunvalvojan määräämisen ulottamista lapsen huoltoa koskeviin asioihin, jossa lapsen osallisuutta ei ole turvattu yhtä hyvin kuin lastensuojelulaissa. Näillä parannusehdotuksilla lapsen osallisuutta koskevat kansainväliset velvoitteen turvattaisiin paremmin.