Browsing by Author "Liukkonen, Lauri"

Tutkielmassa käsitellään tunnistusvälineen tarjoajan vahingonkorvausvastuuta murrosvaihetta elävässä sähköisen asioinnin ympäristössä. Kysymyksenasettelu pohjautuu viime vuosien voimistuneeseen ilmiöön, jossa asiakkaiden ja palveluntarjoajien välinen asiointi on keskittynyt henkilökohtaisten tapaamisten ja muiden perinteisten asiointimuotojen sijasta yhä enemmän verkkoympäristöön. Tällaisen kehityksen on ennustettu jatkuvan, mikä korostaa tietokonejärjestelmien välityksellä tapahtuvan tiedonvaihdon merkitystä ja asiakkaan sähköisen tunnistamisen tarvetta sekä taloudellisesta että oikeusturvan näkökulmasta. Tietoverkkoympäristö voi sen teknisyyden johdosta olla tavalliselle käyttäjälle huomattavan vaikeasti ymmärrettävä, mutta myöskään juridisesti internetissä tapahtuva tunnistaminen ja oikeustoimien tekeminen ei ole ongelmatonta. Perinteisessä asiointitilanteessa palvelun käyttäjä on voitu tunnistaa todentamalla henkilö tunnistusasiakirjasta, mutta internetissä tapahtuvalle asioinnille on ominaista, etteivät osapuolet tapaa fyysisesti toisiaan. Tämän vuoksi yhteiskunnassamme on haluttu luoda järjestelmä, joka mahdollistaa sähköistä palvelua käyttävien osapuolten henkilöllisyyden helpon, luotettavan ja edullisen tunnistamisen. Nykyään sähköistä tunnistamista voidaankin jo pitää tietoyhteiskuntamme peruspalveluna. EU:n laajuiset digitaaliset sisämarkkinat (Digital Single Market) kuuluvat EU:n komission strategiaan, jonka tavoitteena on poistaa esteet verkossa tapahtuvilta liiketoimilta. Strategiaa toteuttavalla EU:n tuoreella eIDAS-asetuksella on pyritty lujittamaan verkkoympäristöön kohdistuvaa luottamusta luomalla sähköisen tunnistamisen yhteentoimivuusjärjestelmä, jonka yhtenä tavoitteena on mahdollistaa tunnistautuminen julkishallinnon palveluihin toisessa jäsenvaltiossa myönnetyillä sähköisillä tunnistamisvälineillä. Tavoite on vaatinut EU:n laajuista sähköisten tunnistamisen menetelmien yhdenmukaistamista sekä Euroopan sisäisiä ehtoja sille, miten sähköisen tunnistamisen menetelmät on tunnustettava jäsenvaltioissa. Suomessa kansallinen sähköistä tunnistamista koskeva lainsäädäntö on koottu vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin (tunnistuslaki), johon myös pakottava EU-sääntely on implementoitu. Tunnistuslailla on myös luotu luottamusverkosto -niminen toimintamalli, johon tunnistusvälineen tarjoaja tunnistuspalvelun tarjoajan ominaisuudessa kuuluu. Tutkielma pyrkii tarkastelemaan, miten luottamusverkostoon ja yksinomaan tunnistusvälineen tarjoajaan kohdistuvat velvoitteet vaikuttavat tunnistusvälineen tarjoajan vahingonkorvausvastuukysymyksiin. Erityisesti tutkielmassa keskitytään tutkimaan, miten TunnL 17.4 §:n tunnistusvälineen tarjoajaa koskeva vahingonkorvaussäännös vaikuttaa tunnistusvälineen tarjoajan oikeudelliseen asemaan kokonaisuutena.