Browsing by Author "Lohilahti, Charlotta"

Yhtiöoikeudellisen keskustelun keskiössä on jo pitkään ollut tarve yhtiön johdon ja osakkeenomistajien välisen suhteen kehittämiselle, sillä puutteet nykyisessä omistajaohjauksessa nähdään riskinä yhtiön hyvinvoinnille ja menestykselle. Osakkeenomistajien sitoutumisen yhtiöön esitetään heikentyneen, mitä on pyritty selittämään muun muassa yhtiön johdon liiallisella riskinotolla ja oman edun tavoittelulla. Myös johdon palkitsemisen on esitetty riistäytyneen käsistä ja irtautuneen suoriutumisesta, minkä nähdään lisäävän yhtiön sidosryhmien välisiä ristiriitoja ja epäluottamusta. Yritysten kansainvälistyessä nähdään tarpeelliseksi kehittää yhtiöiden corporate governancea suuntaan, jossa pääomamarkkinat toimivat yhtenäisesti ja mahdollistavat rajat ylittävän sijoitustoiminnan. Erityisen tärkeäksi koetaan yhtiön läpinäkyvä johtaminen, jotta osakkeenomistajat pystyvät luottamaan johdon tavoittelevan yhtiön ja osakkeenomistajien etua toimissaan. Tähän pyritään osakkeenomistajien oikeudet -direktiivillä, jonka tavoitteena on sitouttaa osakkeenomistajat pitkäaikaisesti yhtiöön lisäämällä läpinäkyvyyttä ja tuomalla osakkeenomistajille uusia mahdollisuuksia osallistua yhtiön päätöksentekoon. Sääntelyllä pyritään lisäämään johdon palkitsemisen avoimuutta ja vastaavuutta suoriutumiseen antamalla osakkeenomistajille oikeuden äänestää yhtiön palkitsemisen pääpiirteistä yhtiökokouksessa. Johdon ja osakkeenomistajien välisen työnjaon voidaan katsoa muodostavan yhtiöoikeudellisen perustan, minkä vuoksi puuttuminen siihen nähdään osin haasteellisena. Osakkeenomistajien kykyä arvioida johdon suoriutumista ja palkitsemistarvetta kritisoidaan, minkä lisäksi vaikutukset yhtiön tehokkuuteen ja johdon motivaatioon nostetaan keskustelussa esiin. Myös sääntelytarve ja muutosten sopivuus suomalaiseen ja pohjoismaiseen oikeuskulttuuriin herättävät runsaasti keskustelua. Ylikansallisen sääntelyn kritisoidaan toisinaan puuttuvan haitallisella tavalla vallitseviin käytäntöihin, eikä sen katsota palvelevan aina ideaalilla tavalla yhtiön hyvinvointia ja paikallisia rakenteita. Institutionaalisten sijoittajien yhä lisääntyessä ja sijoitustoiminnan kansainvälistyessä on kuitenkin nähty tarpeellisena luoda yhteisiä pelisääntöjä, jotka palvelevat toimivia markkinoita ja kehittävät osakkeenomistajien ja johdon välistä vuorovaikutussuhdetta. Tutkielmassa pyritään pääasiallisesti oikeusdogmaattisen tutkimusmenetelmän avulla selventämään direktiivin palkitsemista koskevan sääntelyn syitä ja tarpeellisuutta sekä arvioimaan mahdollisia vaikutuksia vallitsevaan käytäntöön ja yhtiöoikeudelliseen ympäristöön.