Browsing by Author "Luhtalampi, Netta"

Tutkielmani käsittelee reverse payment -sovintosopimusten arviointia EU:n kilpailuoikeudessa. Reverse payment –sovintosopimuksilla viitataan alkuperäislääkkeen valmistajan ja rinnakkaislääkkeen valmistajan välisen patenttiriidan sopimiseksi tehtyä sopimusta, johon sisältyy ns. Käänteismaksu (reverse payment) alkuperäislääkkeen valmistajalta rinnakkaislääkkeen valmistajalle. Käänteismaksu nimitys tulee siitä, että normaalisti väitetyssä patentin loukkaustilanteessa loukkaajan tulisi maksaa korvausta patentinhaltijalle, eikä toisin päin. Näissä sovintosopimuksissa käänteismaksu toimii korvauksena alkuperäislääkkeen valmistajalta rinnakkaislääkkeen valmistajalle, jotta se sitoutuu viivyttelemään markkinoille tuloaan. Aihe on hyvinkin ajankohtainen, sillä viime vuoden syyskuussa unionin yleinen tuomioistuin antoi sovintosopimuksia koskeva ratkaisun asiassa Lundbeck (Unionin yleinen tuomioistuin, 8.9.2016, Lundbeck v komissio; T-472/13, EU:T:2016:449), jossa ensimmäistä kertaa vahvistettiin, että käänteismaksun sisältävät sovintosopimukset voivat olla SEUT 101 artiklan 1 kohdan mukaisia tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia. Rerverse payment –sovintosopimukset ovat alkuaan lähtöisin USA:sta, jossa tuomioistuimet ovat jo vuosia arvioineet näitä sovintosopimuksia. Komissio aloitti vuonna 2000 lääkealaa koskevan toimialakohtaisen tutkimuksen, sillä oli viitteitä siitä, että lääkealalla markkinat eivät toimi tarpeeksi tehokkaasti. Komissio julkaisi vuonna 2008 lääkealan toimialakohtaista tutkimusta koskevan raportin, jossa ilmeni alkuperäislääkkeen valmistajien ryhtyneen aggressiivisten patenttistrategioiden toteuttamiseen voidakseen pidentää patenttiensa suoja-aikaa keinonaan muun muassa patenttien niputtaminen sekä käänteismaksuun perustuvien sovintosopimuksien tekeminen rinnakkaislääkkeen valmistajien kanssa. Tutkimuksesta ilmeni, että näiden sovintosopimusten johdosta kilpailu lääkemarkkinoilla estyy, ja ilman rinnakkaislääkevalmisteiden markkinoille tuloa, lääkkeiden hinnat pysyvät korkealla. Komissio myös totesi raportissa, että nämä sovintosopimukset saattavat olla SEUT 101 artiklan 1 kohdan mukaisia kilpailunrajoituksia. Tutkielmassa selvitetään miten ja millä kriteereillä sovintosopimuksia arvioidaan SEUT 101 artiklan valossa hyödyntäen sekä kotimaista että ulkomaista lähdeaineistoa. SEUT 101 artiklan sekä komission artiklan tulkintaa koskevien tiedonantojen ja suuntaviivojen lisäksi suuressa roolissa tutkielmassa on oikeuskäytäntö. Koska kyseessä on kahden oikeudenalan leikkauskohtaan sijoittuvasta aiheesta, edellyttää asian tarkastelu myös, että tutkielmassa käsitellään patenttia yksinoikeutena. Koska tällä hetkellä meillä ei ole ylikansallista patenttijärjestelmää vaan eurooppapatentissakin on pohjimmiltaan kyse kansallisista patenteista, käsittelen patenttia yksinoikeutena kotimaisen patenttilainsäädännön ja sitä koskevan oikeuskäytännön näkökulmasta. Sovintosopimusten arvioinnissa käytän hyödyksi myös USA:n oikeuskäytäntöä eurooppalaisen oikeuskäytännön vähyyden takia. Sovintosopimuksien arvioinnissa kilpailuviranomaiset ovat käyttäneet arviointi kriteerinä muun muassa maksun suuruutta, patentin suoja-alaa sekä patentin mitättömyyttä. Kilpailuviranomaisten arviointi ei kuitenkaan vielä ole täysin mallikelpoinen niin, että se ottaisi riittävällä tavalla huomioon molempien järjestelmien, tavoitteiden toteutumisen. Mikäli arvioinnissa liian helposti päädytään sovintosopimusten kilpailun vastaisuuteen, on vaarana se, että patentinhaltijan yksinoikeuteen puututaan liikaa, jolloin patentin tavoite toimia riittävänä kannustimena heikkenee. Sovintosopimusten arvioinnin lisäksi käsittelen tutkielmassa mahdollisia ratkaisuehdotuksia näiden sovintosopimusten välttämiseksi. Osapuolten motivaationa tehdä sovintosopimus, on suurien oikeudenkäyntikulujen välttäminen. Ratkaisuna tähän voisi olla uusi yhtenäispatenttituomioistuin, jonka toiminnan aloittamista koskevat järjestelyt ovat parhaillaan käynnissä. Tuomioistuimen avulla varmistetaan se, että kaikki yhtenäispatenttia koskevat riidat käsitellään samassa tuomioistuimessa, ja lisäksi oikeudenkäyntikulut on tarkoitus asettaa kohtuulliselle tasolle. Näin ollen oikeudenkäyntikulut eivät olisi uuden patenttijärjestelmän myötä niin suuret. Nähtäväksi jää kuinka nopeasti tuomioistuin toimintansa aloittaa, ja että kuinka hyvin nämä tavoitteet toteutuvat käytännössä.