Browsing by Author "Lumpus, Antti"

Tutkielmassa tarkastellaan kuolinpesän hallinnon vahingonkorvausvastuuta. Ihmisen kuollessa hänen omaisuutensa ja velkansa siirtyvät kuolinpesälle, jonka varallisuudesta täytetään kuolinpesän edunhaltijoiden, kuten vainajan ja kuolinpesän velkojien, avustuksensaajien sekä legaatinsaajien oikeudet. Muiden pesän edunhaltijoiden oikeuksien täyttämisen jälkeen jäljelle jäävä omaisuus jää kuolinpesälle osakkaille. Kuolinpesän edunhaltijoille voi koitua menetyksiä siitä, että kuolinpesän asioita ei hoideta asianmukaisesti. Silloin he voivat vaatia kuolinpesän hallinnolta vahingonkorvausta kärsimästään vahingosta. Tutkielman dispositio rakentuu neljän pääluvun varaan. Ensimmäisessä pääluvussa käsitellään kuolinpesän eri hallintomuotoja ja niiden toimivaltaa ja erityispiirteitä. Kuolinpesän hallinnon muotoutuminen alkaa pesän väliaikaisesta hallinnosta, jossa eräillä perittävän läheisillä on velvollisuus ottaa haltuunsa perittävän omaisuus ja pyrkiä muodostamaan kuolinpesän pääsääntöinen hallintomuoto, osakkaiden yhteishallinto. Osakkaiden tai pesän edunhaltijoiden vaatimuksesta kuolinpesä saatetaan joutua luovuttamaan ulkopuolisen pesänselvittäjän hallintoon. Oman hallintomuotonsa muodostavat vielä perittävän määräämän testamentin toimeenpanijan hallinto sekä osakkaiden sopimuksella perustama sopimushallinto. Toisessa pääluvussa tutkitaan sitä, minkälaisessa vastuuasemassa kuolinpesän hallinnon jäsenet ovat. Pesän hallinto voi joutua korvausvelvolliseksi vahingonkorvauslain yleissäännösten ja perintökaaren erityisten vahingonkorvausnormien perusteella. Korvausvastuu edellyttää sitä, että vahinko on aiheutettu tuottamuksellisesti. Käsittelen vahingonkorvauslain ja perintökaaren vahingonkorvausnormien suhdetta ja sitä, minkälaisia kuolinpesän hallintoon liittyviä erityispiirteitä hallinnon toimien tuottamusarvioinnissa on otettava huomioon. Vahingonkorvausvastuun lisäksi osakkaat voivat joutua henkilökohtaiseen velkavastuuseen vainajan veloista tiettyjen perunkirjoitusrikkeiden perusteella. Henkilökohtainen velkavastuu vastaa sisällöltään käännettyyn näyttötaakkaan perustuvaa vahingonkorvausvastuuta. Tutkielman kolmannessa pääluvussa tarkastellaan kuolinpesän hallinnon velvollisuuksia ja niitä toimia, joihin hallinto saattaa joutua ryhtymään pesänselvityksessä. Hallinnon velvollisuutena on muun muassa pitää huolta kuolinpesän omaisuudesta niin, että se ei pääse suotta vähenemään. Pesään kuuluvista veloista ja vainajan sitoumuksista on otettava selvää, ja tarpeettomat sopimukset on irtisanottava, elleivät ne ole tarpeen pesän selvittämiseksi. Pesänselvittäjä voi joutua selvittämään, olisiko vainajan tai pesänselvittäjän hallintoa edeltäneen osakashallinnon aikana tehty sellaisia oikeustoimia, joiden perusteella pesään voitaisiin palauttaa omaisuutta takaisinsaannilla. Pesän omaisuutta voidaan joutua myymään rahavarojen hankkimiseksi pesään. Hallinnon pitää realisoida omaisuutta niin, ettei sitä aiheutu ylimääräistä vahinkoa pesän edunhaltijoille. Neljännessä pääluvussa käsitellään vahingonkorvausvastuun toteuttamista. Selvitettäväksi tulevat kysymykset siitä, kuinka toisaalta kuolinpesän varallisuuteen kohdistuvat vahingot ja toisaalta suoraan yksittäiselle edunhaltijalle aiheutuneet vahingot tulisi korvata. Jos osakkaat ovat aiheuttaneet pesälle vahinkoa, pesänjakaja voi ottaa kantaa korvaussaatavan olemassaoloon perinnönjaossa, ja pesänselvittäjä voi tietyissä tilanteissa ajaa pesän hyväksi vahingonkorvauskannetta pesälle vahinkoa aiheuttanutta osakasta vastaan. Luvussa käsitellään myös, kuinka pesänselvittäjän itsensä korvausvastuu olisi toteutettava. Viimeiseksi tarkastellaan sitä, kuinka korvausvastuu pitäisi jakaa useamman korvausvelvollisen kesken ja millä perusteilla korvausvastuuta voidaan sovitella.