Browsing by Author "Mähönen, Emma"

Yksityishenkilön velkajärjestely on moderni insolvenssimenettely, jonka päätavoitteena on maksukyvyttömän luonnollisen henkilön taloudellisen tilanteen korjaaminen. Yksityishenkilön velkajärjestelystä säädetään yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (velkajärjestelylaki, VJL). Lähtökohtaisesti kaikki velallisen velat kuuluvat velkajärjestelyn piiriin riippumatta siitä, onko velkojana yksityishenkilö vai yritys tai muu yhteisö. Tutkielmassa selvitetään, miten velkojana olevan yksityishenkilön eli yksityisvelkojan asema voidaan ottaa velkajärjestelyssä huomioon, ja millaisen kokonaisuuden yksityisvelkojan asemaa koskevat velkajärjestelylain säännökset muodostavat. Yksityisvelkojan asema velkajärjestelylaissa on erityisesti seuraavien säännösten muodostama kokonaisuus: Velkajärjestely voi tietyissä tapauksissa estyä VJL 10 §:n 11 kohdan nojalla, jos velan järjesteleminen olisi yksityisvelkojan kannalta kohtuutonta. Velkajärjestelyn merkitys yksityisvelkojalle voidaan lisäksi ottaa huomioon VJL 10 a §:n painavia syitä arvioitaessa. Jos velkajärjestely aloitetaan, on myös maksuohjelman jatkaminen yksityisvelkojan hyväksi mahdollista VJL 31 a §:n nojalla. Tutkielma keskittyykin näiden säännösten sisällön sekä soveltamisalan tulkintaan. Tutkielmaa varten on kerätty käräjä- ja hovioikeuskäytännöstä empiirinen aineisto, jonka avulla selvitetään, miten yksityisvelkojan asemaa koskevia säännöksiä on sovellettu oikeuskäytännössä. Aineistosta voidaan havaita, että säännösten avulla on voitu estää yksityisvelkojien kannalta kohtuuttomia tilanteita. Säännösten soveltamiskäytäntö on kuitenkin kirjavaa, mikä on ongelmallista niin velallisten kuin velkojien keskinäisen yhdenvertaisuuden kannalta. Yksityisvelkojan asemaa koskevat säännökset eivät myöskään muodosta keskenään saumatonta kokonaisuutta, sillä niitä on säädetty ja muutettu yksitellen useiden lakiuudistusten yhteydessä. Tutkielmassa selvitetään myös, turvataanko velkajärjestelylaissa yksityisvelkojan keskeisen perusoikeuden eli omaisuudensuojan toteutuminen asianmukaisella tavalla. Vaikka velkajärjestelylakiin on otettu edellä mainittuja yksityisvelkojan asemaa turvaavia säännöksiä, toisaalta myös maksuohjelman normaalikestoa on lyhennetty, velan pääoman leikkaamisesta on tullut säännönmukainen velkajärjestelyn keino, ja nollaohjelmat ovat yleistyneet. Tutkielmassa katsotaankin, että yksityisvelkojan omaisuudensuojan toteutumisen uudelleenarviointi sekä lakiuudistusten toteuttaminen olisi perusteltua. Tutkielmassa esitetään konkreettiset ehdotukset velkajärjestelylakiin tehtävistä muutoksista ja ehdotetaan näiden toteuttamista velkajärjestelylain kokonaisuudistuksessa.