Browsing by Author "Mäkäräinen, Emmi"

Sukupolvenvaihdoshuojennuksia koskevia säännöksiä löytyy sekä tuloverolaista että perintö- ja lahjaverolaista. Perintö- ja lahjaverolakiin sekä tuloverolakiin tuli vuoden 2017 alusta alkaen muutoksia liittyen vuoden 2017 talousarvioesitykseen. Muutosten myötä veroasteikkoja kevennettiin niin, että kevennysten painotus oli ensimmäisessä veroluokassa yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten edistämiseksi. Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdosta koskevat huojennussäännöt ovat olleet esillä viime aikoina erityisesti alaikäisen perinnön- tai lahjansaajan aseman osalta. Hallituksen esityksessä esitettiin, että kun alaikäisen perillisen perintöosuuteen kuuluu huojennuksen edellytykseksi säädetty osa osakeyhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista, yritystoiminnan jatkamisen arvioimisessa voitaisiin perillisen jatkamisena pitää̈ myös edunvalvojan toimintaa osakeyhtiössä̈. Lopulta hallituksen esitys kuitenkin hylättiin ensimmäisen lakiehdotuksen osalta. Käytännössä ilman huomiota jäi tuloverolain muuttamista koskeva toinen lakiehdotus. Ehdotus hyväksyttiin muuttumattomana eikä se herättänyt vastustusta missään vaiheessa eduskuntakäsittelyä. Vuoden 2017 alusta voimaan tullut tuloverolain 47 §:n muuttamisesta annettu laki muutti oikeustilaa jatkoluovuttaessa sellaista perintönä tai lahjaksi saatua omaisuutta, jonka perintö- tai lahjaverotuksessa on sovellettu perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennussäännöksiä. Lakimuutoksen myötä tällaisen omaisuuden luovutusvoittoverotuksessa hankintamenona pidetään perintö- tai lahjaverotuksen huojennettua arvoa. Tämä arvo vastaa käytännössä 40 prosenttia yrityksen vertailuarvosta. Vanhan tuloverolain 47.1 §:n mukaan lahjana tai perinnöksi saadun omaisuuden edelleenluovutuksissa hankintamenona pidettiin yhden vuoden omistusajan jälkeen perintö- tai lahjaverotuksessa vahvistettua verotusarvoa, joka käytännössä vastasi omaisuuden sen hetkistä käypää arvoa. Säännös määritti näiden kahden verolajin, perintö- ja lahjaverotuksen sekä tuloverotuksen, keskinäisen suhteen. Se arvonnousu, jota tapahtui perinnönjättäjän elinaikana taikka lahjanantajan omistusaikana, ei tullut uudelleenverotettavaksi tuloverotuksessa, vaan siihen kohdistui perintö- tai lahjaverotus. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin jo ennen voimaantullutta muutosta katsottu, että huojennustilanteissa hankintamenon tulisi lähtökohtaisesti vastata huojennettua arvoa. Huojentamattoman arvon käyttöä hankintamenona on perusteltu sillä, ettei huojennus tulisi luovutusvoittoverotuksessa takautuvasti tuloutetuksi. Huojentamattoman arvon käyttöön hankintamenona on suhtauduttu oikeuskirjallisuudessa varauksellisesti sen johtaessa omaisuutta edelleen luovuttaessa luovutusvoittoverotuksessa normaalia edullisempaan verokohteluun. Verokohtelun erilaisuutta on pidetty ristiriitaisena sukupolvenvaihdoshuojennuksen tavoitteisiin nähden. Uuden tuloverolain 47.1 §:n voimaantulon myötä hankintamenona ei enää pidetä omaisuuden lahjoitus- tai perintösaannon aikaista käypää arvoa, mikäli omaisuus luovutetaan edelleen yli viiden vuoden kuluttua perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisesta. Viiden vuoden määräaika juontaa juurensa perintö- ja lahjaverolain 55.5 §:n ns. karenssiaikasäännöksestä, jonka mukaan sukupolvenvaihdoshuojennuksen edut menetetään, mikäli perintönä tai lahjaksi saatu omaisuus luovutetaan edelleen ennen kuin perintö- tai lahjaveron toimituksesta on kulunut viisi vuotta. Näin ollen karenssiajan jälkeen tapahtuvan sukupolvenvaihdosomaisuuden myynti johtaa huojennuksen takautuvaan tuloutumiseen luovutusvoittoverotuksessa. Käytännössä aliarvostetun arvon käytön rinnalla on mahdollisuus käyttää hankintameno-olettamaa, jonka avulla alhaisen hankintamenon aiheuttaman luovutusvoittoverotuksen kiristymistä voidaan hillitä tilanteissa, joissa myyntihinta on reilusti korkeampi kuin perintö- tai lahjaverotuksessa vahvistettu omaisuuden aliarvostettu arvo. Kun perintö- tai lahjaverotuksessa saadun huojennuksen tuoma etu on sitä suurempi, mitä suurempi on vertailuarvon ja omaisuuden käyvän arvon välinen ero, luovutusvoittoverotuksessa vero kiristyy vastaavasti sitä enemmän, mitä suurempi on vertailuarvon ja luovutushinnan välinen ero. Tutkielman painopisteenä on perintönä tai lahjana saadun yrityksen tai sen osan edelleenluovutukseen liittyvän luovutusvoittoverotuksen laskenta koskien sen määrittämiseksi tarpeellista hankintamenoa. Tutkielmassa pyritään vastaamaan paitsi siihen, millä tavoin tuloverolain muutos näkyy Suomessa yleisesti verovelvollisen luonnollisen henkilön verotaakassa, myös siihen, millä edellytyksin perintö- ja lahjaverolain huojennussäännöksiä kannattaa soveltaa, mikäli perintönä tai lahjaksi saatua omaisuutta on tarkoitus luovuttaa edelleen.