Browsing by Author "Mäkeläinen, Laura"

Tutkielman tarkoituksena on selventää kilpailulain 6 §:n ja SEUT 101(3) artiklan tehokkuuspuolustussäännön soveltamista valikoivaa jakelua koskevissa tilanteissa. Valikoivalla jakelulla tarkoitetaan menettelyä, jossa elinkeinonharjoittaja valitsee suljettuun jakelujärjestelmään tietyin laadullisin perustein ne jälleenmyyjät, joiden kanssa haluaa ryhtyä liikesuhteeseen. Valikoiva jakelu on sallittua vertikaalisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan silloin, kun jakelusopimuksen osapuolten markkinaosuudet eivät ylitä 30 prosenttia ja sopimukseen ei sisälly tiettyjä vakavia kilpailunrajoituksia. Markkinaosuusrajan ylittyessä sopimusta arvioidaan tehokkuuspuolustussäännön mukaisesti analysoiden sitä, ylittävätkö sillä saavutettavat edut kilpailua rajoittavat vaikutukset. Tehokkuuspuolustuksen kriteereinä ovat tehokkuusedut, saavutettavan hyödyn osittainen siirtyminen kuluttajille, rajoitusten välttämättömyys sekä kilpailullisten olosuhteiden säilyminen. Euroopan komissio on antanut suuntaviivat tehokkuuspuolustussäännön soveltamisesta. Ne kuitenkin soveltuvat vertikaalisiin ja horisontaalisiin kilpailunrajoituksiin yhteisesti, mistä johtuen valikoivaa jakelua koskevien tilanteiden arvioinnissa on otettava huomioon myös vertikaaliset suuntaviivat ja oikeuskäytäntö. Itse valikoivan jakelun osalta tehokkuuspuolustussääntöä koskevaa oikeuskäytäntöä on niin Suomen kuin Euroopan unioninkin tasolla suhteellisen rajallinen määrä. Näin ollen tutkielmassa on otettu huomioon myös muita vertikaalisia kilpailunrajoituksia koskevat olennaiset ennakkoratkaisut ja hallintokäytäntö. Elinkeinonharjoittajien tulee nykyään itse arvioida jakelusopimustensa sallittavuus edellä mainittujen suuntaviivojen avulla. Poikkeuslupamenettelystä luovuttiin neuvoston asetuksella (EY) 1/2003, jonka jälkeen elinkeinonharjoittajien ei ole ollut mahdollista saada kilpailuviranomaiselta ennakollista lupaa sopimuksilleen. Sääntelyn määrä ja hajanaisuus selkeyttävät laillisten sopimusten ja menettelytapojen sisältöä, mutta saattavat laajuudessaan muodostua etenkin pienemmille yrityksille hallinnolliseksi taakaksi. Tutkielman alussa tarkastellaan sallitun valikoivan jakelun yleisiä edellytyksiä, jotka ovat peräisin ryhmäpoikkeusasetuksesta, oikeuskäytännöstä ja vertikaalisista suuntaviivoista. Tämän jälkeen selvennetään markkinamäärittelyn ja –voiman merkitystä tehokkuuspuolustussäännön soveltamisessa. Viimeisessä pääosiossa analysoidaan tehokkuuspuolustussäännön neljän kumulatiivisen edellytyksen sisältöä yksitellen nimenomaan valikoivan jakelun näkökulmasta. Tutkimuksessa sivutaan myös tehokkuuspuolustussäännön suhdetta määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön ja selvennetään lyhyesti kilpailuanalyysin tunnetuimpien koulukuntien suhdetta vertikaalisten kilpailunrajoitusten sääntelyyn. Pääasiallisina tutkimusmetodeina ovat käytännöllisen lainopin menetelmät sekä teleologinen tulkinta EU:n tavoitteet huomioiden.