Browsing by Author "Mäki, Toni"

Julkisuusperiaatteen passiivisten elementtien ohella yhdeksi sen elementiksi voidaan erottaa proaktiivinen julkisuus eli viranomaisen velvollisuus oma-aloitteisesti ja aktiivisesti tiedottaa toiminnastaan. Tiedottamista voidaan pitää julkisuusperiaatteen keskeisenä osa-alueena ja toteutumismuotona. Viranomaisen aktiiviset tiedottamisvelvollisuudet saavat valtiosääntöistä tukea julkisuusperusoikeudesta ja perusoikeuksien turvaamisvelvoitteesta. Kuntaa velvoittavia tiedottamista koskevia ja siihen liittyviä säännöksiä on erityisesti kuntalaissa, hallintolaissa ja julkisuuslaissa. Uuden kuntalain (410/2015) 29 §:ssä säädetään kunnan yleisestä tiedottamisvelvollisuudesta. Uudessa kuntalaissa tiedottamiseen on kiinnitetty aiempia kuntalakeja enemmän huomiota, mikä ilmenee aiempaa tarkempana sääntelynä ja lisääntyneenä huomiona lain esitöissä. Tutkimuksessa tarkastellaan uuden kuntalain kunnan tiedottamiselle asettamia vaatimuksia. Lisäksi tarkastellaan kuntayhtiöitä koskevaa tiedottamista ja siihen liittyviä ongelmakohtia. Kunnan tiedottaminen on edelleen melko joustavasti säännelty instituutio. Uudessa kuntalaissa on seurattu vakiintunutta lähtökohtaa, jonka mukaan tiedottamisen laajuus ja tavat ovat pitkälti kunnan harkinnassa. Uuden kunnan toiminnan käsitteen kautta tiedottamisen soveltamisala on laajentunut. Kuntakontekstissa tiedottamisella on vahva yhteys erityisesti osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiseen, mitä painotetaan myös lain esitöissä. Kuntalaissa korostetaan erityisesti tiedottamista päätösvalmistelusta. Kuntalain 29 § edellyttää aiempaa laajempaa valmistelujulkisuutta. Periaatteellisesti tärkeä muutos on, että laissa tiedottamisen pääkanavaksi on selkeästi valittu yleinen tietoverkko eli käytännössä kunnan verkkosivut. Kuntalain 29, 109 ja 140 § edellyttävät erinäisten asiakirjojen ja tietojen viemistä yleiseen tietoverkkoon. Lain esitöissä esitetyt aktiivisuuden ja tehokkuuden vaatimukset rajaavat kunnan harkintavaltaa tiedottamisen toteuttamisessa. Kuntalaissa tiedottamisen järjestämistä säännellään hyvin yleisluontoisesti. Se takaa kunnalle suhteellisen paljon harkintavaltaa tiedottamisen toteuttamisessa. Kuntakonsernia koskevaan tiedottamiseen on kiinnitetty kuntalaissa enenevästi huomiota. Ongelmia kuntayhtiöitä koskevaan tiedottamiseen aiheuttavat kuitenkin kunnan ja kuntayhtiön organisatorinen ja oikeudellinen erillisyys, omistajaohjaukselliset haasteet sekä tiedottamisen riippuminen kunnan omasta aktiivisuudesta. Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä on, että sääntelyn yleisluontoisuudesta johtuen kunnan tiedottaminen on voimakkaasti riippuvainen kunnan omasta aktiivisuudesta ja hallintokulttuurista. Huolimatta vuorovaikutuksellisuuden korostamisesta tiedottaminen on lähtökohdiltaan viranomaislähtöistä. Perusoikeusnäkökulmasta viranomaislähtöisyys on ongelmallista erityisesti kuntayhtiöiden kohdalla, sillä niissä ei toteudu asiakirjajulkisuus.