Browsing by Author "Mäkinen, Topias"

Tutkielmassa määritellään, mikä on nollatyösopimus. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan muun muassa sitä, millainen nollatyösopimus voi olla kestoltaan ja mitä eroja eri vaihtoehtojen välillä on, miten työajasta voidaan sopia ja miten se sitoo nollatyösopimuksen osapuolia, miten työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimus soveltuu nollatyösopimuksella työskenteleviin työntekijöihin sekä sitä, miten nollatyösopimus voi päättyä. Tutkielman keskiössä on nollatyösopimuksella työskentelevän työntekijän asema. Tutkielman tavoitteena on selventää nollatyösopimuksiin liittyviä epäselvyyksiä. Tutkielman metodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Lainsäädännössämme ei ole määritelty termiä nollatyösopimus. Sillä kuitenkin tarkoitetaan erilaisia työaikaa koskevia työsopimuksia, joissa yhteistä on erityisesti työajan, mutta myös muiden työntekoon liittyvien ehtojen joustavuus. Nollatyösopimuksessa työaika on sovittu avoimeksi. Sen on voitu sopia vaihtelevan nollan ja esimerkiksi 37,5 viikkotunnin välillä. Vähimmäismäärää työajalle ei ole, mutta enimmäismäärän asettaa työaikalaki. Nollatyösopimus on osa-aikainen, mikäli sovitun viikkotuntivaihteluvälin yläraja on alle kyseisellä alalla työskentelevän kokoaikaisen työntekijän tuntimäärän. Nollatyösopimuksiin liittyvä terminologia ei ole vakiintunutta. Aiheeseen liittyviä termejä ovat esimerkiksi tarvittaessa työhön kutsuttava työntekijä, ekstraaja, keikkatyöläinen ja nollatuntisopimus. Termejä ei ole määritelty lainsäädännössämme, vaan ne ovat pikemminkin vakiintuneet käytännön työelämän kautta. Tutkielmassa on nollatyösopimuksen lisäksi käytetty melko paljon termiä tarvittaessa työhön kutsuttava työntekijä. Tällä tarkoitetaan työntekijää, joka tulee työhön tarvittaessa tai kutsuttaessa. He työskentelevät usein yksittäisissä määräaikaisissa työsuhteissa. Jokainen erillinen työjakso muodostaa siten oman määräaikaisen työsuhteensa, eikä työsuhde ole voimassa näiden jaksojen välissä. Vaikka nollatyösopimukset ovat olleet julkisuudessa verrattain paljon viime vuosina, ei kyseessä ole täysin uusi asia. Termi nollatyösopimus voi tätä tosin olla, mutta esimerkiksi palvelualalla tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä on käytetty vuosikymmeniä. Toisaalta nollatyösopimukset eivät ole pelkästään Suomeen liittyvä ilmiö, koska nollatyösopimuksella työskentelevän työntekijän epäselvä asema työmarkkinoilla on huomioitu muuallakin Euroopassa. Nollatyösopimuksia ei juurikaan ole työoikeudellisessa kirjallisuudessa käsitelty eikä kattavaa tutkimusta aiheesta ole tehty. Oikeuskäytäntöä löytyy lähinnä tarvittaessa työhön kutsuttavista työntekijöistä. Tutkielmassa on tästä huolimatta hyödynnetty yleistä työoikeudellista kirjallisuutta, koska nollatyösopimuksen arviointiin ja tulkintaan soveltuu voimassa oleva työ- ja muu lainsäädäntö sekä samat työoikeuden periaatteet kuin tavallisiinkin työsopimuksiin. Joihinkin yleissitoviin työehtosopimuksiin on sisällytetty nollatyösopimuksia koskevia määräyksiä. Tällaisilla määräyksillä on voitu esimerkiksi rajoittaa niiden käyttöä, määritellä osapuolten oikeudellista asemaa ja asettaa työhön liittyviä vähimmäisehtoja. Useimmilla aloilla ei kuitenkaan ole sovittu mitään nollatyösopimusten käytöstä. Nollatyösopimusten sääntelyä työehtosopimuksin voidaan kuitenkin pitää järkevänä, koska tämä mahdollistaa työsuhteen ehdoista sopimisen alakohtaisesti lainsäädäntöä tarkemmin ja tällöin voidaan myös paremmin huomioida kunkin alan erityispiirteet sekä tarpeet.