Browsing by Author "Männistö, Kyösti"

Schaumanin kirkkolaki tuli voimaan 1.7.1870, jonka myötä kirkko sai yksinoikeuden esittää uuden kirkkolain säätämistä tai olemassa olevan kirkkolain muuttamista. Tämä kirkkolain erityinen säätämisjärjestys on edelleen voimassa olevassa kirkkolaissa. Ensimmäinen kokonaisuudistus Schaumanin kirkkolakiin toteutettiin vasta lähes 100 vuotta myöhemmin, vuonna 1964. Toinen ja tähän mennessä viimeinen kokonaisuudistus toteutettiin vuonna 1993. Kokonaisuudistusta yritettiin vielä vuonna 2019, mutta se raukesi perustuslaillisiin ongelmiin. Tutkielman aiheena on Schaumanin kirkkolain kokonaisuudistukset puoltajineen ja vastustajineen. Tutkielmassa tarkastellaan kirkkolain kokonaisuudistuksia vuosilta 1964 ja 1993 sekä vuoden 2019 uudistamisyritystä, joille tutkielman Schaumanin kirkkolakia koskeva kappale toimii taustoittavana osuutena. Tutkimuskysymyksinä on, miten kirkkolaki on kokonaisuudistuksissa keskeisiltä osin muuttunut, kirkkolain kokonaisuudistusten puoltaminen ja vastustaminen eduskunnassa ja miksi kirkkolain kokonaisuudistuksiin on ryhdytty. Soveltuvilta osin samalla tavalla tarkastellaan myös vuoden 2019 kirkkolain kokonaisuudistamisyritystä. Näkökulma aiheen käsittelyyn on kirkon ulkopuolinen, sillä tutkielman tarkoituksena on tarkastella kirkon ulkopuolisten tahojen suhtautumista kirkkolain kokonaisuudistuksiin ja kokonaisuudistusyritykseen. Kokonaisuudistusten puoltamista ja vastustamista koskeva tarkastelu painottuu tutkielmassa eduskuntakäsittelyihin. Tutkielmassa käytän oikeushistorian tutkimusmenetelmää, jonka avulla etsin vastauksia esittämiini tutkimuskysymyksiin. Tutkielman lähdeaineisto koostuu pääasiassa alan kirjallisuudesta, asiaa koskevista artikkeleista ja virallislähteistä. Tutkielmassa on rajattu lähdeaineiston ulkopuolelle kirkon omat asiakirjat. Tutkielmani etenee kronologisessa järjestyksessä, joten aloitan aiheen käsittelyn vanhimmasta kirkkolaista ja päätän uusimpaan, joka tässä tapauksessa on vuoden 2019 yrityksen asteelle jäänyt kirkkolain kokonaisuudistus. Tutkimuksen perusteella kirkkolain kokonaisuudistusten tuomat muutokset kirkkolakiin ovat jääneet suhteellisen vähäisiksi. Syynä tähän näyttäisi olevan kirkkolain erityisen säätämisjärjestyksen aikaansaama muutoskankeus kirkkolakia muutettaessa. Eduskuntakäsittelyissä ilmennyt kokonaisuudistusten puoltaminen ja vastustaminen näyttäisi tutkielman perusteella keskittyneen lähinnä muutosehdotusten sisältämiin yksityiskohtiin, joissa puolueiden välillä oli painotuseroja. Vasemmistopuolueet näyttäisivät korostaneen demokratia- ja tasa-arvonäkökohtia, kun taas oikeistopuolueet näyttäisivät myötäilleen enemmän kirkon näkökantoja uudistuksiin. Puolueista riippumatta kirkkolain erityinen säätämisjärjestys on kohdannut laajaa kritiikkiä eduskunnassa. Syinä kirkkolain kokonaisuudistuksiin ryhtymisiin tutkielma tarjoaa yhteiskunnan rakenne- ja arvomuutokset sekä toisaalta kirkon politisoitumisen, jotka ovat asettaneet kirkon toiminnalle uusia vaatimuksia. Näihin vaatimuksiin kirkko on pyrkinyt vastaamaan kirkkolain kokonaisuudistuksilla.