Browsing by Author "Maessen, Laura"

Siirtohinnoittelu tarkoittaa etuyhteysosapuolten eli käytännössä samaan konserniin kuuluvien konserniyhtiöiden välisten liiketoimien hinnoittelua, jonka perustana on markkinaehtoperiaate. Siirtohinnoittelulla on olennainen vaikutus kansainvälisen konsernin tuloverotukseen sen vaikuttaessa osapuolten verotettaviin tuloihin ja tappioihin. Markkinaehtoperiaatteen mukaan kansainväliseen konserniin kuuluvien yhtiöiden tulisi sisäisissä liiketoimissaan noudattaa ehtoja, joita toisistaan riippumattomat osapuolet noudattaisivat vastaavissa liiketoimissa. Rahoitusliiketoimiin liittyvät siirtohinnoittelukysymykset ovat aiheena ajankohtainen, sillä OECD antoi 11.2.2020 siirtohinnoitteluohjeiden rahoitusliiketoimia koskevan päivityksen, siirtohinnoitteluohjeiden luvun X. Lisäksi sisäiset rahoitustransaktiot ovat tarjonneet mahdollisuuden tehokkaaseen verosuunnitteluun, verotuksen minimointiin ja ne ovat saattaneet toimia välineenä jopa peiteltyyn voitonsiirtoon. Tästä on seurannut se, että eri valtioiden veroviranomaiset ovat herkemmin ottaneet rahoitustransaktioiden siirtohinnoittelun tarkastuksen kohteeksi. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kansallinen lainsäädäntömme suhtautuu konsernisuhteesta seuraavaan implisiittiseen tukeen rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelussa, kun verotuskäytännön lähtökohtana on vakiintuneesti ollut erillisyhtiöperiaate eli konserniyhtiöiden verotuksellinen kohtelu erillisinä ja itsenäisinä yksikköinä. Implisiittisellä tuella puolestaan viitataan eräänlaiseen passiiviseen etuuteen, joka seuraa yksinomaan konserniin kuulumisesta. Tutkielmassa tarkastellaan erillisyhtiöperiaatetta ja konsernisuhteesta seuraavaa implisiittistä tukea konsernin sisäisten lainatransaktioiden, niiden markkinaehtoisen koron, luottoluokituksen, cash pooling -järjestelyjen sekä takaus- ja vakuusjärjestelyjen näkökulmasta. Lisäksi aihetta analysoidaan yleisemmin konserniverojärjestelmän näkökulmasta. Siirtohinnoitteluohjeiden rahoitusliiketoimia koskevan päivityksen myötä implisiittinen tuki on mahdollista jatkossa ottaa huomioon konserniyhtiön luottokelpoisuuden arvioinnissa, mikäli tapauskohtaiset tosiseikat sen hyödyntämistä tukevat eikä erillisyhtiön luottoluokituksen määrittäminen luotettavasti ole muutoin mahdollista. Implisiittistä tukea koskeva tulkintasuositus poikkeaa vallitsevasta erillisyhtiöperiaatteeseen perustuvasta verotuskäytännöstä ja sitä voidaan Verohallinnon mukaan pitää perustavanlaatuisena uutena tulkintasuosituksena, jota voidaan soveltaa verovuodesta 2020 alkaen.