Browsing by Author "Malén, Patrick"

Tutkimus keskittyy taloudellisen vahingon ja esinevahingon välisen yhteyden hahmottamiseen. Tutkimuksessa pyritään hahmottamaan harmaata aluetta, joka vallitsee näiden vahinkolajien välillä, eli millainen taloudellinen vahinko tulee esinevahinkona korvattavaksi ja milloin se luokitellaan puhtaaksi varallisuusvahingoksi. Tutkimuksen näkökulma on, että jos taloudellinen vahinko ei ole esinevahinko – eikä henkilövahinko –, sen on oltava puhdas varallisuusvahinko. Tästä näkökulmasta myös seuraa, että keskeisellä huomiolla on se, mikä on katsottava esinevahingoksi, ja rajanvetotapauksia lähestytäänkin pohtimalla, onko tapauksessa kysymys esinevahingosta. Tutkimuskysymyksenä on siis, mistä piirteistä esinevahingon käsite koostuu verrattuna puhtaaseen varallisuusvahinkoon. Tämä tutkimus keskittyy vahingonkorvausoikeuden yleisiin oppeihin kuuluviin esinevahingon ja puhtaan varallisuusvahingon käsitteisiin. Näkökulmana on tarkastella esinevahinkoa ja tarkentaa sen käsitettä tarkastelemalla esinevahingon ja puhtaan varallisuusvahingon välimaastoa. Katson, että esinevahingon ja puhtaan varallisuusvahingon välinen raja-alue osoittaa ne merkitykselliset piirteet, jotka tekevät esinevahingosta esinevahingon ja siten erottavat sen puhtaista varallisuus-vahingoista. Tutkimuksen metodina on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen metodi. Oikeusdogmaattisen tutkimuksen tehtävänä on oikeussäännösten sisällön selvittäminen ja systematisointi. Täsmällisemmin sanottuna tutkimus on teoreettista lainoppia. Teoreettisessa lainopissa eritellään käsitteistöä, jäsennetään käsitteitä uudelleen ja muodostetaan teoriaa oikeussäännösten tulkintaa varten. Tutkimuksen 2 luvussa selvitetään, millaisia taloudellisia vahinkoja korvataan esinevahinkoina ja millaisia taloudellisia vahinkoja puhtaat varallisuusvahingot ovat. Tällöin saadaan käsitys siitä, minkälaiset taloudelliset vahingot on yleensä luokiteltu näihin vahinkolajeihin kuuluviksi. Luvussa 3 tarkastellaan, minkälainen toimi tai seuraus aiheuttaa esinevahingon. Voidaan puhua myös vahingon aiheuttamismekanismista. Luvussa keskeinen hypoteesi on: ”esinevahinko on vain fyysistä vahinkoa esineelle”. Luku 3 keskittyy siis tämän hypoteesin paikkansapitävyyden arviointiin. Luvussa 4 tarkastellaan, mikä voi olla luvussa 3 määritellyn aiheuttamismekanismin kohde eli mikä on esinevahingon kohteena oleva esine. Luvussa tarkastellaan esimerkkeinä sähköä ja tallennusalustalla olevaa dataa, joiden perusteella voidaan arvioida, minkälainen esine katsotaan aineelliseksi esineeksi. Luvussa 5 tarkastellaan yhteyttä todetun esineen vahingoittumisen ja taloudellisen vahingon välillä. Viimeisessä luvussa tarkastellaan tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta esinevahingon määritelmään kuuluvan olennaisena osana vahingon fyysisyys, esineen aineellisuus, eli ihmisaistein havaittavuus, kausaaliyhteys esineen vahingoittumisen ja taloudellisen vahingon välillä, sekä esineeseen kohdistuva intressi. Näiden jokaisen edellytyksen tulee täyttyä, jotta vahinko olisi esinevahinkoa. Jos jokin edellytys ei täyty, vahinko on puhdasta varallisuusvahinkoa.