Browsing by Author "Male, Rene"

Konserniksi järjestäytyneelle yritykselle voidaan erottaa yrityksen muodostaman taloudellisen kokonaisuuden yhteinen etu, ns. konserni-intressi. Konsernissa määräysvaltaa tosiasiallisesti käyttävä konsernihallinto edellyttää usein yksittäisiltä konserniyhtiöiltä erilaisten konserni-intressiä edistävien oikeustoimien toteuttamista. Useinkaan tällaisista oikeustoimista ei seuraa välitöntä hyötyä ne toteuttavalle konserniyhtiölle. Konsernin luonteesta juridisena rakenteena ja siitä seuraavasta konserniyhtiöiden itsenäisyydestä seuraa, että konserniyhtiöiden johdon on tarkasteltava kaikkia konserniyhtiön toteuttamia oikeustoimia kyseisen konserniyhtiön intressiä vasten. Tätä konserni-intressin ja yhtiöintressin vastakkainasettelua kutsutaan tutkielmassa konserniongelmaksi. Konserniongelmaa on tutkielmassa lähestytty osakkeenomistajien tahdonvaltaisuuden näkökulmasta. Osakkeenomistajat voivat määrätä yhtiön toiminnasta yhtiöjärjestyksessä ja siten sovittaa osakeyhtiön omiin tarpeisiinsa sopivaksi. Tämä tutkielmaa pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voidaanko konserniongelma ratkaista tai siitä konsernille seuraavaa haittaa vähentää muuttamalla yhtiön toiminnan tarkoitukseksi konserni-intressin edistäminen. Tutkimus on toteutettu tunnistamalla ensin konserniongelman tyyppitilanteita ja tarkastelemalla sitten mitkä osakeyhtiölain säännökset aiheuttavat jännitteen konserni-intressin ja yhtiöintressin välille. Tutkielmassa tunnistetut konserniongelman tyyppitilanteet ovat ali- ja ylihintaisia suoritteet, konserniavustus, lähipiirilainat, vierasvelkavakuudet ja konsernikassajärjestelyt. Näiden tyyppitilanteiden perusteella erotetut konserni-intressin kannalta ongelmalliset osakeyhtiölain säännökset ovat ennen kaikkea OYL 1:8:stä johtuva yhtiön johdon velvollisuus edistää yhtiön etua, OYL 1:5:n mukainen yhtiön voitontuottamistarkoitus ja OYL 13 luvun varojen käyttöä koskeva sääntely (erityisesti varojen käytön liiketaloudellisen perusteltavuuden vaatimus). Tutkielmassa esitetyn perusteella yhtiön toiminnan tarkoituksen muuttaminen konserni-intressin edistämiseksi laajentaa yhtiön johdon kelpoisuutta kahdella tavalla. Ensinnäkin, toiminnan tarkoituksen muuttaminen laajentaa OYL 1:8:n mukaisen yhtiön edun käsitettä siten, että yhtiön etu samaistuu konserni-intressiin, konserniyhtiön välittömän osakkeenomistajan sijaan. Toiseksi, yhtiön toiminnan tarkoituksen muuttaminen laajentaa yhtiön johdon kelpoisuutta ja toimivaltaa siten, että myös yhtiön johto voi toteuttaa varojenjaoksi katsottavia oikeustoimia. Konserni-intressiä koskeva kysymys nousee esiin ennen kysymyksenä siitä, voiko konserni-intressiin perustuva konsernitason liiketaloudellinen perusteltavuus korvata yhtiötason liiketaloudellisen perusteltavuuden puutteen? Suomalaisessa kontekstissa vastaus on kieltävä: varojen käytölle on oltava yhtiön näkökulmasta liiketaloudellinen peruste. Tästä lähtöasetelmasta tutkielmassa esitetään kuitenkin liiketaloudelliselle perusteltavuudelle sellainen tulkinta, joka mahdollistaa yhtiölle konserniin kuulumisesta kertyvien etujen huomioon ottamisen oikeustoimen liiketaloudellista perusteltavuutta arvioitaessa. Velkojainsuojaan on tällaisessa tulkinnassa kiinnitettävä erityistä huomiota, minkä johdosta tutkielmassa on edellytetty OYL 13:2:n mukaista maksukykyisyystestiä vastaavan testin suorittamista silloin, kun varojen käytön liiketaloudellinen perusteltavuus perustuu vastaisuudessa kertyviin konsernietuihin.