Browsing by Author "Malvikko, Max"

IPRED-direktiivin (2004/48) tarkoituksena on lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä, jotta sisämarkkinoilla voidaan varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan korkea, yhdenvertainen ja yhdenmukainen taso. Direktiivin kansallisessa implementoinnissa ei ole kuitenkaan otettu huomioon sen asettamia vaatimuksia seuraamusten tehokkuudesta ja varoittavuudesta. Myös direktiivin 13(1) artiklan a ja b kohdissa vaihtoehtoisiksi vahingonkorvauksen laskentatavoiksi tarkoitettujen menetelmien kansallisessa voimaan saattamisessa on ongelmia. IPRED 13(1) artiklan a kohdassa mainitaan loukkaajan saama perusteeton etu yhtenä vahingonkorvauksen laskemisessa vaikuttavana seikkana. Samassa artiklassa säädetään myös aineettoman vahingon korvaamisesta eli kärsimyksen ja muun haitan korvaamisesta oikeudenhaltijalle. Kansallisesti näihin vaatimuksiin on suhtauduttu pidättyvästi, koska ne sisältävät rangaistusluonteisia piirteitä, jotka ovat ristiriidassa yleisen vahingonkorvausoikeuden rikastumiskiellon kanssa. Toisaalta kansallinen oikeusjärjestys sisältää jo nykyisin rangaistusluonteisia seuraamuksia, joita kutsutaan hyvityksiksi. Sama koskee henkilövahinkoihin liittyvän kärsimyksen korvaamista. Lisäksi EUT:n viimeaikainen käytäntö on sallinut kaksinkertaiseen lisenssikorvaukseen perustuvan immateriaalioikeudellisen vahingonkorvauksen. Näin ollen rikastumiskiellon asema ei ole enää niin vahva immateriaalioikeudessa, mikä johtuu sen eriytymiskehityksestä oikeudenalana. Rangaistusluonteisuuden periaatteen tunnistaminen saattaa myös ratkaista immateriaalioikeudellisen vahingonkorvauksen ongelmia, jotka liittyvät vahingon näyttämiseen ja laskemiseen sekä loukkauksien kannattavuuteen.