Browsing by Author "Mankki, Saara"

Osakeyhtiöiden liiketoimintaan kohdistuvat avoimuus- ja läpinäkyvyysvaatimukset ovat kasvaneet. Osakkeenomistajien, velkojien ja muiden sidosryhmien etujen ja intressien mukaista on saada tietoa yhtiön merkittävistä liiketoimista ja liikekumppaneista. Erityisesti yhtiön sisäpiiriin, kuten yhtiön johtoon, kohdistuu raportointivaatimuksia ja korostunutta valvontaa. Yhtiön lähipiirin kanssa tehtäviin liiketoimiin eli lähipiiritransaktioihin liittyy usein huolta yhtiön edun kanssa kilpailevien intressien ajamisesta ja laittoman varojenjaon säännösten kiertämisestä. Lähipiiriliiketoimia on sen vuoksi pyritty sääntelemään tarkemmin, kuin yhtiön muita liiketoimia. Käytännössä yleinen lähipiiritransaktio on lähipiiriin kuuluvalle annettava laina tai lähipiiriin kuuluvan velasta annettava vakuus, jotka ovat yleisiä erityisesti konserniyhtiöiden välillä. Tutkielmassa tarkastellaan rajanvetoa kielletyn, laittomana varojenjakona pidettävän lähipiirilainan sekä toisaalta sallitun toimen välillä sekä sitä vahingonkorvausvastuuta, joka kielletyn lähipiirilainan perusteella aiheutuneesta vahingosta voi seurata. Vuonna 2006 voimaan tulleesta osakeyhtiölaista jätettiin pois erityiset lähipiirilainoja koskevat säännökset ja lähipiirilainojen arviointi jätettiin yleisten yhtiöoikeudellisten periaatteiden varaan. Lähipiirilainojen tai niihin rinnastettavien vakuuksien antaminen ei ole kiellettyä, mutta transaktion tulee täyttää tietyt kriteerit. Lähipiirilainan antamisen tulee olla yhtiön toimialan ja toiminnan tarkoituksen mukaista sekä edistää yhtiön etua. Osakeyhtiölain varojenjakoa koskevat säännökset rajoittavat lähipiiriliiketoimia lisäksi siten, että niille tulee pääsääntöisesti olla liiketaloudellinen peruste eikä yhtiön maksukyky saa vaarantua tällaisen transaktion yhteydessä. Lähipiirilainojen edellytyksistä voidaan tietyissä tapauksissa poiketa kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella. Lähipiirilainoja koskeva problematiikka nousee käytännössä usein esille konserniyhtiöiden välisissä liiketoimissa. Lähtökohtaisesti jokaista yhtiötä arvioidaan erillisenä yhtiönä varoineen ja velvoitteineen siitä huolimatta, että yhtiö kuuluu konserniin. Niin sanottua konserni-intressiä ei siis pääsääntöisesti ole hyväksytty suomalaisessa yhtiöoikeudessa. Konsernien sisäisissä transaktioissa on kuitenkin joissain tapauksissa voitu antaa merkitystä myös konsernista saatavalle kokonaishyödylle liiketoimen liiketaloudellisen perusteen olemassa oloa arvioitaessa. Laittoman lähipiirilainan antamisesta voi seurata transaktion mitättömyys sekä velvollisuus palauttaa yhtiöstä laittomasti saadut varat. Laiton lähipiirilaina, jonka seurauksena on aiheutunut vahinkoa, voi johtaa myös osakeyhtiölain 22 luvun säännösten mukaisesti vahingonkorvausvastuuseen yhtiön johdolle tai osakkeenomistajalle sekä äärimmäisissä tapauksissa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Lakiin on lisäksi otettu tuottamusolettama, jonka mukaan yhtiön lähipiiriin kuuluvan eduksi tehdyllä toimella aiheutettu vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, ellei johtohenkilö tai osakkeenomistaja osoita menetelleensä huolellisesti. Yhtiön johto on vastuussa laittomana varojenjakona pidettävän lähipiirilainan perusteella aiheutuneesta vahingosta, mikäli johto ei osoita toimineensa liiketoimista päättäessään huolellisesti. Johdon huolimattomuutta arvioidaan erityisesti OYL 1:8:n mukaisen huolellisuus- ja lojateettivelvoitteen perusteella ja tukea arviointiin voidaan saada myös business judgment rule -periaatteen soveltamisesta. Osakkeenomistaja voi joutua vastuuseen laittomasta lähipiirilainasta lähinnä silloin, kun osakkeenomistaja on osallistunut lainanantoa koskevaan päätöksentekoon yhtiökokouksessa. Osakkeenomistajan korvausvastuuta arvioidaan kuitenkin tapauskohtaisesti ja merkitystä annetaan osakkeenomistajan tosiasialliselle asemalle ja omistuksen suuruudelle, jolloin enemmistöomistajan ja toisaalta pienosakkeenomistajan vastuu voi määräytyä toisistaan poikkeavasti.