Browsing by Author "Markkanen, Matleena"

Tutkielman tarkoituksena on ollut löytää ja esittää näkemys siitä, mitä hyvän tavan vastaisuus voi olla erityisesti varallisuusoikeudessa. Hyvän tavan vastaisuuden käsite on monitahoinen ja sisältää voimakkaan arvolatauksen, jolloin täydellistä ja tyhjentävää vastausta sen sisällöstä ei voi antaa. Käsitteen sisällön avaaminen aloitetaan luomalla katsaus siihen, mitä oikeusperiaatteiden sisältönä yleensä pidetään. Olen esittänyt sellaisia luonnehdintoja, joita on oikeuskirjallisuudessa pidetty oikeusperiaatteiden tunnusmerkkeinä. Hyvän tavan vastaisuuden tulee täyttää asetettu tunnusmerkkien kriteeristö, jotta sen asema yleisenä oikeusperiaatteena voidaan todentaa. Luvun perimmäinen sisältö on se, että hyvän tavan vastaisuutta pidetään yleisenä oikeusperiaatteena, vaikka periaatestatuksesta on esitetty myös kritiikkiä. Seuraavassa luvussa käyn läpi hyvän tavan vastaisuuden ilmenemisen muotoja lainsäädännön tasolla ja tuon esiin lainsäätäjän ratkaisuja. Luvussa ei liikuta yksin varallisuusoikeuden piirissä, vaan myös muiden oikeudenalojen säännöksiä on käytetty esimerkkeinä. Hyvää tapaa säännellään usein yleislausekemuotoisesti ja tästä johtuen olen käsitellyt niitä hyötyjä ja haittoja, joita yleislausekkeisiin voidaan yhdistää. Hyvä tapa ja siihen velvoittaminen liittyy läheisesti muihin säännöksiin ja periaatteisiin, kuten kohtuus- ja lojaliteettiperiaatteisiin ja oikeustoimilain säännöksiin. Vaikka yhtenevyyttä muihin periaatteisiin on löydettävissä, on hyvän tavan vastaisuudella selkeästi myös oma, lainsäätäjän tarkoittama itsenäinen merkitys. Hyvän tavan vastaisuutta koskeva lainsäädäntö ei ole pelkästään jälkikäteinen suojakeino, vaan sen avulla on tarkoitus jo ennakollisesti määrätä sopimusvapauden puitteista. Ennakoivaa lähestymistapaa hyödyntämällä talouden toimijat voivat välttää riskin siitä, että joutuisivat vastaamaan hyvän tavan vastaisesta menettelystä. Jos ennakoinnissa on kuitenkin epäonnistuttu, vaihtoehdoksi jää turvautuminen jälkikäteisesti niihin oikeusseuraamuksiin, jotka hyvän tavan rikkomisesta voivat seurata. Viimeisessä luvussa teemana on esineoikeuteen liittyvä hyvän tavan vastaisuus. Olen tarkastellut muun muassa miten hyvän tavan vastaisuus vaikuttaa sivullissuojaan ja kollisioiden ratkaisuihin, jos pohdittavana on sekunduksen tietoisuus primuksen oikeudesta. Asiaa on avattu myös oikeuskäytännön esimerkein. Hyvää liiketapaa on käytetty selitysperusteena grynderirakentamisen yhteydessä, kun tuomioistuimissa on haluttu ratkaista erinäisiä sivullissuojaan liittyviä ongelmia siistillä tavalla venyttämättä liikaa pääsääntöistä aikaprioriteettiperiaatetta. Loppupäätelmissä olen pohtinut hyvän tavan vastaisuuden ajassa ja toimintaympäristössä vaihtelevaa sisältöä ja sitä, mikä merkitys sillä on oikeudenkäytössä.