Browsing by Author "Marttiini, Minna"

Tutkielma käsittelee asuntojen markkinoinnin oikeudellista sääntelyä. Asuntojen markkinoinnissa on etenkin 2000-luvulla syntynyt markkinointi-innovaatioita, jotka eivät täysin istu asuntomarkkinointia koskevien nykysäännösten soveltamisalaan. Alan toimijat ovat kehittäneet moderneja markkinointitapoja, jotka eroavat perinteisestä markkinoinnista, joka tyypillisesti on toteutettu esimerkiksi printti- tai ulkomainonnan keinoin. Tällaisia uusia markkinoinnin muotoja on kehittynyt erityisesti digitaalisuuden yleistymisen myötä. Tavanomaisin markkinointitapa asuntojen markkinoinnissa onkin tällä hetkellä verkko. Esimerkkeinä uusista markkinointitavoista voidaan mainita uudenlainen sähköistä ympäristöä hyödyntävä kauppamalli, tarjouskauppa. Toisena vakiintuneena markkinoinnin muotona tutkitaan hiljaista myyntiä ja korvamerkitsemistä. Tutkielma lähtee siitä olettamuksesta, että digitaalinen markkinointi on vakiinnuttanut asemansa asuntojen markkinoinnissa, ja asuntojen markkinoinnin voidaan yleisesti kuvata modernisoituneen. Yleisenä tavoitteena tutkielmassa on tutkia kuluttajansuojan toteutumista markkinoitaessa kuluttajille asuntoja. Tutkielmassa analysoidaan perinteisen markkinoinnin ohella myös modernin sähköisen markkinoinnin muotoja, jotka toteutetaan digitaalisessa verkkoympäristössä. Tutkimuskysymykset liittyvät siihen, miten moderni asuntomarkkinointi istuu nykysääntelyn piiriin, ja siihen, onko sääntelyä mahdollisesti tarpeen päivittää ajantasaisemmaksi. Olennaista on kuitenkin myös tuntea nykypäivän kuluttajan ostopäätöksen vaiheet, ja ostopäätöksen taustalla rakentuvat syyt. Näin ollen tutkitaan myös sitä, millainen kuluttaja 2010-luvun kuluttaja tosiasiassa on, ja onko kuluttaja samalla tapaa modernisoitunut yhdessä modernisoituneen asuntomarkkinoinnin kanssa. Kuluttaja tarvitsee ostopäätöksensä tueksi informaatiota. Jotta kuluttaja pystyy tekemään lainsäädännössäkin kuvatun rationaalisen ostopäätöksen, täytyy informaatiota ensinnä olla saatavilla. Toiseksi, kuluttajan on kyettävä vertailemaan tätä informaatioa. Kolmanneksi, täytyy kuluttajan vielä pystyä prosessoimaan ja ymmärtämään saamansa informaatio. Tutkielmassa on tarkoitus tutkia näitä informaation saamiseen ja elinkeinonharjoittajan tiedonantovelvollisuuden toteutumiseen liittyviä vaiheita asuntojen markkinoinnissa. Informaation merkitystä, kuluttajan ostopäätöstä ja näiden vaikutusta tehokkaaseen ja toimivaan kilpailuun tutkitaan oikeustaloustiedettä välineenä käyttäen. Uudenlaisia markkinointikäytäntöjä pyritään lopuksi suhteuttamaan voimassa olevan sääntelyn kontekstiin, ja tarkoituksena on tästä seuraten tutkia niiden tosiasiallista soveltuvuutta nykysäännöksiin. Aluksi analysoidaan ja systematisoidaan markkinoinnin voimassa olevaa yleislainsäädäntöä. Toisessa luvussa tutustutaan digitaalisen markkinoinnin käsitteeseen ja niihin moderneihin markkinointikeinoihin, joita asuntojen markkinoinnissa tällä hetkellä esiintyy. Digitaalisen markkinoinnin muotoja tutkitaan niin elinkeinonharjoittajan kuin kuluttajankin näkökulmasta. Markkinointikeinojen tarkastelun jälkeen tutkitaan sitä, millaiset markkinoinnin muodot ovat tai voivat olla kuluttajansuojalain markkinointisäännösten vastaisia. Tämän kaltaista lain vastaista markkinointia ovat sopimaton ja hyvän tavan vastainen menettely. Markkinointi voi olla myös totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa. Erityistä huomiota kiinnitetään tulkinnanvaraisiin säännöksiin, jotka liittyvät asunnon hintatietoon, pinta-alatietoon, remonteista annettuun tietoon sekä ympäristöväittämiin. Lisäksi analysoidaan näiden säännösten taustalla olevaa lainsäädäntöä, joka esimerkiksi pinta-alan kohdalla juontaa juurensa maankäyttö- ja rakennuslakiin sekä vanhoihin asunto-osakeyhtiölakeihin saakka. Tutkielmassa käydään edellä mainitun mukaisesti läpi niitä asuntomarkkinoinninnin alalla vakiintuneita käytäntöjä, joiden toteuttaminen voi uhata kuluttajansuojalainsäädännöllä turvattua kuluttajansuojaa. Samoin tutkitaan havainnollistaen niitä säännöksiä, jotka ovat oikeuskäytännön ja kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytännössä osoittautuneet ongelmallisiksi kuluttajansuojan toteutumisen kannalta. Lopuksi on tarkoitus pohtia asuntomarkkinoinnin tulevaisuutta ja siihen tutkitun perusteella sisältyviä haasteita.