Browsing by Author "Marttila, Inari"

Tutkielmassa käsitellään Suomen ja Sveitsin välistä finanssitilitietojen automaattista vaihtoa ja siihen liittyviä finanssilaitosten velvoitteita. Vuonna 2014 OECD:n, G20-maiden ja EU:n yhteistyön tuloksena luotiin Common Reporting Standard (CRS), jonka perusteella valtiot tulevat vaihtamaan automaattisesti finanssitilitietoja keskenään. CRS:n tavoitteena on estää veronkiertoa ja varmistaa veropohjaa. CRS:n velvoitteisiin on sitoutunut 26.7.2016 mennessä 101 lainkäyttöaluetta. Automaattisessa tietojenvaihdossa tietoa kerätään nimenomaisesti tietojen vaihtamista varten ja tiedot ilmoitetaan järjestelmällisesti toiselle valtiolle ilman, että tietoja tarvitsee erikseen pyytää. Automaattinen tietojenvaihto on tehokkain tapa ehkäistä veronkiertoa. Kyseessä on valtava mullistus finanssialalla, joka tulee vaikuttamaan merkittävästi finanssialan toimintaan ja tilinhaltijoiden käyttäytymiseen. EU-valtiot ja Sveitsi tekivät sopimuksen finanssitilitietojen automaattisesta vaihdosta 27.5.2015. Suomi ja Sveitsi vaihtavat sopimuksen perusteella vuosittain automaattisesti tietoja liittyen verovelvollisten finanssitileihin. Vaihdettavia tietoja ovat muun muassa tiedot tilinhaltijasta, tiedot raportoitavan tilin saldosta tai arvosta, tiedot tilille maksetuista koroista ja muista hyvityksistä sekä tiedot raportoivasta finanssilaitoksesta. CRS sisältää yksityiskohtaiset ohjeet finanssilaitoksille niiden tunnistamis- ja raportointivelvollisuuksien täyttämiseksi. Suomi vaihtaa finanssitilitietoja ensimmäisen kerran vuonna 2017 vuoden 2016 finanssitilitiedoista. Sveitsi vaihtaa tietoja ensimmäisen kerran vuonna 2018 vuoden 2017 finanssitilitiedoista. Tutkimuksessa havaittiin, että CRS:n tavoite veronkierron estämisessä ja veropohjan varmistamisessa Suomen ja Sveitsin välillä tulee toteutumaan. CRS:n kattavuuden ansiosta veronkiertäminen tulee olemaan jatkossa erittäin hankalaa. CRS tulee vaikuttamaan koko finanssialaan. Aikaisemmin finanssilaitokset saattoivat saada epätervettä kilpailuetua tietojen salaamisella. Luonnolliset henkilöt saattoivat helposti siirtää pääomaa tällaisiin finanssilaitoksiin ja laiminlyödä tällaisten varojen ja niiden tuottojen ilmoittamisen Verohallinnolle. Yritykset ovat harjoittaneet agressiivista verosuunnittelua välttäen veronmaksun joko kokonaan tai osittain. CRS:n myötä tietojen ilmoittamisesta tulee edullisin ratkaisu niin finanssilaitoksille kuin niiden tilinhaltijoillekin. Yhteistyö Verohallinnon kanssa tulee jatkossa olemaan kaikkien osapuolien kannalta kannattavin ratkaisu. Lisäksi finanssialalla kilpaillaan jatkossa terveillä kilpailutekijöillä, mikä mahdollistaa verojärjestelmän tehokkaimman toimimisen. Vaikka tutkimuksella osoitettiin CRS:n toimivuus ja tehokkuus, CRS sisältää kuitenkin tiettyjä epäkohtia. Yhdysvalloissa säädettiin FATCA-laki, jolla velvoitettiin ulkomaalaiset finanssilaitokset finanssitilitietojen automaattiseen vaihtoon sanktion uhalla. CRS on rakentunut FATCAn pohjalta ja se on puhtaasti kansainvälinen malli. Yhdysvallat soveltaa CRS:n sijasta kutenkin FATCAa. Kahden mallin ylläpitäminen on turhaa ja raskasta. Siitä koituu finanssilaitoksille ylimääräistä työtä, eikä CRS:n tavoite kansainvälisenä standardina täysin toteudu Yhdysvaltojen jäädessä sen ulkopuolelle. Lisäksi Suomi ja Sveitsi vaihtavat paljon sellaisia tietoja keskenään, joilla ei ole veronmääräytymisen kannalta merkitystä. Vaihdettaviin tietoihin kuuluu esimerkiksi vanhentuneita tietoja sekä tietoja, joiden perusteella veroa ei määrätä. Tästä seuraa ylimääräistä ja turhaa työtä. CRS:n keinot ovat paikoin ylimitoitettuja tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimuksessa löydettiin aukkoja finanssilaitosten tunnistus- ja raportointivelvoitteissa. Finanssitilien määritelmän ulkopuolelle ja siten raportoinnin ulkopuolelle jäävät esimerkiksi kiinteänomaisuuden tuotot ja sijoitukset arvometalleihin sekä muihin arvoesineisiin. Tietyissä tilanteissa yksikön kontrolloivia henkilöitä ei raportoida Verohallinnolle. Yhdyvaltojen ulkopuolelle jäämisestä seuraa myös tiettyjä vajeita raportoitavissa tiedoissa, sillä Yhdysvallat ei osallistu automaattiseen tietojenvaihtoon yhtä kattavasti kuin muut valtiot. Lisäksi tilinhaltijalle jää mahdollisuus välttyä raportoinnilta erilaisten toimenpiteiden avulla, joilla esimerkiksi vaikutetaan aiempien tilien saldoihin ja arvoihin. Lisäksi on ilmeistä, että tietosuojatakeet eivät täysin toteudu Sveitsin ja Suomen välisessä tietojenvaihdossa.