Browsing by Author "Matilainen, Valtteri"

Suomen työehtosopimusjärjestelmässä työehtosopimuksia noudatetaan ensisijaisesti siitä syystä, että työnantaja on sidottu oman toimialansa työehtosopimukseen järjestäytymisensä perusteella. Työehtosopimussitovuudessa on tällöin kyse työehtosopimuslaissa säädetystä ns. normaalisitovuudesta erotuksena työehtosopimusten yleissitovuudesta, josta säädetään työsopimuslaissa. Yleissitovuusjärjestelmällä pyritään turvaamaan työntekijöiden vähimmäisoikeudet siinä tapauksessa, että työnantaja ei järjestäytymisensä perusteella ole velvollinen noudattamaan mitään työehtosopimusta työtekijöidensä työsuhteissa. Kilpailevilla eli kollisioivilla työehtosopimuksilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa pääasiallisesti niitä tilanteita, joissa kaksi tai useampi työehtosopimus soveltuu soveltamisalamääräyksensä puolesta samanaikaisesti samaan työnantajassa tehtävään työhön. Kollisioivat työehtosopimukset voivat olla jokainen normaali- tai yleissitovia taikka kyse voi olla normaali- ja yleissitovan työehtosopimuksen kollisiosta. Päällekkäisyyksiä työehtosopimusten soveltamisalojen välillä muodostuu useammasta syystä. Ensiksi, kollisiotilanteita aiheuttaa tällä hetkellä ehkäpä herkimmin ne tapaukset, joissa työntekijöiden ja työnantajien etuja ajavat työmarkkinayhdistykset eroavat yläyhdistyksistään ja liittyvät toisiin sekä solmivat uusia työehtosopimuksia edellisten voimassa ollessa taikka tarkentavat tai muuttavat niiden soveltamisalamääräyksiä. Toiseksi, yritykset siirtyvät toimialoilta toiselle, ottavat uusia toimialoja vanhojen rinnalle, vahvistavat olennaisesti yhtä toimialaansa toisen kustannuksella, yhtiöittävät tiettyjä toimintoja, ulkoistavat toimintojansa, sulautuvat toisiin yrityksiin jne. Kaikki nämä seikat aiheuttavat työehtosopimusten perusedellytysten muuttuessa ja uusien työehtosopimusten ilmaantuessa samoille aloille työehtosopimusten samanaikaista soveltumista tiettyyn yrityksen harjoittamaan toimintaan. Kolmanneksi, soveltamisalamääräykset saatetaan muotoilla samanaikaisesti eri periaatteiden (niin sanotut teollisuuslinja- ja ammattialaperiaatteet) mukaisesti, tai vaihtoehtoisesti soveltamisalamääräyksiä vain noudatetaan tietoisesti tai ei-tietoisesti epäjohdonmukaisesti Tässä tutkimuksessa tarkastelen, tutkin ja systematisoin niitä voimassa olevia laintasoisia oikeussäännöksiä sekä työtuomioistuimen, mutta myös korkeimman oikeuden muotoamia oikeusohjeita etenkin uudemman oikeuskäytännön valossa, jotka koskevat työehtosopimusten kollisiotilanteita edellä mainitussa kontekstissa. Ensinnäkin pyrin selvittämään, voidaanko työtuomioistuimen linjauksia, joita se on antanut työehtosopimusten soveltamisalojen rajanvetoa koskevissa ratkaisuissaan, yleistää miltään osin myös muiden alojen työehtosopimusten kollisiotilanteisiin kuin mistä työtuomioistuimessa on kulloinkin ollut kyse. Toiseksi, esittelen voimassaolevan pääasiallisen kollisionratkaisuperiaatteen, ns. aikaprioriteettiperiaatteen sekä pohdin mahdollisia vaihtoehtoja sille. Kolmanneksi, tutkin ja systematisoin niitä tunnusmerkkejä, joiden vallitessa työnantajan on noudatettava tietyssä toiminnassaan yleissitovaa työehtosopimusta, vaikka tämä aikaisemmin olisikin voinut noudattaa kaikessa toiminnassaan ainoastaan päätoimialansa työehtosopimusta järjestäytymisensä puolesta, taikka milloin kyse on sellaisesta monialayrityksestä, joka on velvollinen noudattamaan samanaikaisesti useampaa eri normaalisitovaa työehtosopimusta. Viimeisinä varsinaisina tutkimuskysymyksinäni pohdin, missä työnantajan päätoimialan muutoksen vaiheessa tämän toimialan on katsottu siirtyneen toisen työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Viimeksi sanottuun liittyen otan tarkasteltavaksi myös tapauksia, joissa työntekijän pääasiallisten työtehtävien on väitetty liukuneen toisen työehtosopimuksen soveltamisalaan sillä seurauksella, että työnantajaa on vaadittu siirtymään noudattamaan tuota toista työehtosopimusta.