Browsing by Author "Mattila, Riikka"

Tutkielmassa tarkastellaan työperäistä ihmiskauppaa erityisesti syyteharkinnan kannalta. Työperäisen ihmiskaupan käsittelyn eri viranomaisissa on todettu olevan haasteellista, ja ihmiskaupan uhreja ei ole helppo tunnistaa muun muassa siksi, että viranomaisilla saattaa olla epäselvä kuva siitä, mitä työperäinen ihmiskauppa oikein on. Työperäisen ihmiskaupan on viime vuosina havaittu olevan vakava ongelma myös Suomessa, ja siihen onkin kohdistettu kasvavasti huomiota ja tutkimusta. Tutkimus on kuitenkin kohdistettu usein niihin käytännöllisiin, oikeudellisiin ja näytöllisiin ongelmiin, joita ihmiskauppaan rikoksena liittyy erityisesti esitutkinnassa ja tuomioistuimessa. Syyttäjän näkökulmaan on kiinnitetty tutkimuksissa suhteellisen vähän huomiota. Syyttäjällä ja tämän toimittamalla syyteharkinnalla on kuitenkin erittäin merkittävä rooli rikosprosessin etenemisen kannalta; hänen syyteharkintaratkaisustaan on kiinni, nostetaanko asiassa syyte ja täten jatketaan asian käsittelyä tuomioistuimessa, vai päätetäänkö asian käsittely syyteharkintavaiheeseen. Täten työperäisen ihmiskaupan tutkimukseen myös erityisesti syyttäjä-lähtöisesti on olemassa perusteltu tarve. Tutkielmassa työperäistä ihmiskauppaa syyteharkinnan kannalta on tarkasteltu sekä oikeuskysymysten että näyttökysymysten valossa. Tutkielman ensimmäisessä varsinaisessa käsittelyluvussa eli luvussa kaksi perehdytään syyteharkinnan teoreettiseen taustaan - rangaistavuuden edellytysten eli oikeuskysymysten ja näyttökysymysten eli todistusharkinnan ja näytön riittävyyden arvioimiseen. Kolmannesta luvusta alkaen siirrytään käsittelemään syyteharkinnan vaiheita eritellymmin erityisesti työperäisen ihmiskaupan tapauksissa. Ensin käsitellään sitä, millaisia oikeudellisia ongelmakohtia työperäiseen ihmiskauppaan liittyy. Toiseksi käsitellään ihmiskaupparikosten ominaispiirteistä johtuvia haasteita todistusharkinnan kannalta. Lopuksi käsitellään vielä näytön riittävyyteen liittyviä kysymyksiä erityisesti ihmiskauppa-kontekstissa. Tutkimuksessa käytetään metodina perinteisen laintulkinnan lisäksi myös empiiristä tutkimusta, jota harjoitetaan analysoimalla haastehakemuksia ja esitutkintapöytäkirjoja. Näiden avulla pyritään tuomaan konkretiaa tutkielman teoreettisiin kysymyksiin. Empiirinen aineisto käsitellään tutkielman viimeisessä varsinaisessa käsittelyluvussa. Tutkimuksen tuloksena nousi esiin monia seikkoja, jotka aiheuttavat sekä oikeus- että näyttökysymysten osalta haasteita erityisesti syyteharkinnassa. Oikeudellisia ongelmia aiheutuu ensinnäkin ihmiskauppasäännöksen tulkinnanvaraisista käsitteistä; erityisesti pakkotyön käsitteestä. Myös soveltamisongelmia kohdataan runsaasti; monissa tilanteissa näyttäisi olevan vaikeaa subsumoida tosielämän tapahtumat ihmiskaupan tunnusmerkistön alaisuuteen. Kenties huomattavimmat ongelmat liittyivät näytön arviointiin; työperäiselle ihmiskaupalle on ominaista uhrien traumatisoituminen, pelko ja häpeä, jotka vaikuttavat siihen, millaisen kertomuksen he esitutkinnassa antavat. Todistajanpsykologian mukaan esimerkiksi traumatisoituminen saattaa vaikuttaa merkittävästi henkilön muistikykyyn. Pelko taas saattaa johtaa valehteluun. Tällöin syyttäjän voi olla erityisen vaikea arvioida kertomuksia ja erityisesti niiden luotettavuutta. Ongelmatonta ei ole sekään, että syyttäjä joutuu suorittamaan todistusharkinnan henkilötodisteiden osalta kirjallisten kuulumiskertomusten pohjalta.