Browsing by Author "Miettinen, Heikki"

Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, millä tavoin rikosprosessissa annettu tunnustus tulisi ottaa huomioon ran-gaistuksen lieventämisperusteena. Tarkoituksena on ensinnäkin tutkia, millä tavoin voimassa olevan rikoslain 6 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittua lieventämisperustetta voidaan soveltaa rangaistuksen mittaami-sessa. Lainopin keinoin pyritään selvittämään, millä tavoin kyseistä säännöstä on tulkittu ja sovellettu sekä mitä argumentteja on esitetty sitä koskevien lainsäätämistoimien yhteydessä. Tutkimuksessa analysoidaan runsaasti oikeuskäytäntöä, joka pitää sisällään KKO:n ratkaisujen ohella myös lukuisia julkaisemattomia hovioikeuden ja käräjäoikeuden ratkaisuja. Toinen keskeinen tutkimuskysymys on, tulisiko tunnustukseen perustuvan rangaistuksen käyttöalaa jollain tavoin laajentaa. Tätä koskeva pohdinta liittyy siihen, kuinka oma-aloitteista henkilön pyrkimyksen selvittää oman rikoksensa selvittämistä tulisi olla, jotta tunnustus voisi johtaa rangaistuksen lieventämiseen. Toinen lieventämisperusteen laajentamista koskeva kysymys on, tulisiko sen käyttöalaa laajentaa koskemaan myös muiden henkilöiden rikoksista kertomiseen. Tällöin käsillä olisi monissa maissa käytössä olevaa ns. kruununto-distajajärjestelmää muistuttava rakenne. Suomessa eletään jonkinlaista murrosvaihetta rikosprosessissa tapahtuvan plea bargain -menettelyn ja tätä kos-kevan rangaistuksen lieventämisen osalta. Vuodesta 2009 käynnissä ollut syyteneuvottelua koskeva lainsäädän-töhanke on edennyt siihen pisteeseen, että syytesovittelua koskevaa lainsäädäntöä ja syyttämättä jättämistä koskevan lainsäädännön uudistamista käsittelevä hallituksen esitys on annettu eduskunnalle keväällä 2013. Tutkimuksessa käydään soveltuvin osin läpi syyteneuvottelua koskevaa lainsäädäntöhanketta ja ehdotettuja uusia säännöksiä. Tämän tutkimuksen eräänä erityispiirteenä on pohtia tunnustukseen perustuvan lieventämisperusteen sovelta-mista erityisesti rikosten selvittämisen näkökulmasta. Tätä näkökulmaa on tarkennettu vielä siten, että tarkaste-lu koskee erityisesti törkeiden huumausainerikosten esitutkintaa ja rikosprosessia. Tämän tyyppisten rikosko-konaisuuksien selvittäminen on kyseisiin rikoksiin liittyen erityispiirteiden vuoksi vaikeaa ja toisaalta huume-juttujen esitutkinnassa rikoksesta epäiltyjen kertomukset ovat usein näytöllisesti merkittäviä. Rikosten selvittä-misen ja julkisen intressin vastapainona ovat rikoksesta epäillyn prosessuaaliset oikeudet, joihin ei voida rajoi-tuksetta puuttua. Tutkimuskysymyksiä pyritään hahmottamaan erityisesti tätä taustaa vasten. Tunnustukseen perustuvan rangaistuksen lieventämisen käyttöalan laajentaminen edellä mainituin tavoin ei ole ongelmatonta. Useassa yhteydessä on nostettu esiin niitä riskejä ja ongelmia, joita tunnustukseen perustuvaan rangaistuksen lieventämiseen liittyy. Tässä tutkimuksessa on tarkoitus keskityttyä erityisesti kahteen keskeiseen aihealueeseen tämän osalta. Näistä ensimmäinen on itsekriminointisuoja, jota koskevia teemoja tarkastellaan etenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön sekä kotimaiseen oikeuskäytäntöön perehty-mällä. Toinen keskeinen ongelmakenttä on todistelun luotettavuus, jonka osalta pohditaan yksityiskohtaisesti kuulustekertomuksia koskevaa näytön arviointia sekä esitutkintakertomuksia koskevia hyödyntämiskieltoky-symyksiä. Molempia aihealueita koskevan analyysin pohjalta pyritään hahmottelemaan rajanvetoa sallittujen ja kiellettyjen kuulustelumetodien välille. Tutkimuksessa pyritään seikkaperäisesti tarkastelemaan ja hahmotta-maan itsekriminointisuojan ja todistelun luotettavuuden asettamia reunaehtoja, joiden puitteissa arvioidaan, millä tavoin ja missä laajuudessa tunnustukseen perustuva rangaistuksen lieventäminen voi olla oikeutettua ja perusteltua ottaen huomioon rikosprosessin tavoitteet ja arvot.