Browsing by Author "Minkenen, Nikita"

Välimiesmenettely on yksi vaihtoehtoisista riidanratkaisutavoista, jossa asianosaiset uskovat keskinäisellä sopimuksella riitansa yhdestä tai useammasta välimiehestä muodostuvan välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Sopimuksella välimiesmenettelystä eli välityssopimuksella on puolestaan olennainen rooli riitojen ohjaamisessa välimiesmenettelyyn. Jos välityssopimus sisältyy yhtenä sopimuskohtana varsinaiseen materiaaliseen sopimukseen, välityssopimusta kutsutaan välityslausekkeeksi. Tämä tutkielma koskee ennen aktuaalista riitaa vastaisen oikeudenkäynnin varalta elinkeinonharjoittajien väliseen sopimukseen otettuja välityslausekkeita. Nykyisin yritysten väliset sopimussuhteet ovat monesti niin laajoja, että ne käsittävät useita muodollisesti erillisiä sopimuksia, jotka voivat kuitenkin tavalla tai toisella liittyä toisiinsa. Sopimuksia, sopimuspapereita ja niiden liitteitä voi olla niin paljon, etteivät sopimussuhteen osapuolet ole itsekään täysin perillä sopimusten sisältämistä yksittäisistä ehdoista. Lisäksi vakioehtojen käyttö voi johtaa myös toistensa kanssa ristiriitaisiin ehtoihin. Siitä huolimatta, että välityslauseke on hyvin merkittävä ehto, joka estää osapuolia viemästä riitoja valtiolliseen tuomioistuimeen, siihen ei usein kiinnitetä riittävää huomiota eikä sitä pidetä kovinkaan tärkeänä sopimuksen laadintavaiheessa. Yhdessä vakioehtojen käytön ja monimutkaistuneen sopimuskäytännön kanssa välinpitämätön suhtautuminen välityslausekkeisiin saattaa johtaa tilanteisiin, joissa sopimussuhteessa on useita toistensa kanssa ristiriitaisia välityslausekkeita, tai joissa välityslausekkeen lisäksi sopimukseen on huolimattomuudesta otettu oikeuspaikkalauseke. Välityslausekkeen sitovuuden määräytyminen tilanteissa, joissa se kilpailee jonkin toisen samaan sopimussuhteeseen sisältyvän riidanratkaisulausekkeen kanssa, on yksi tämän tutkielman pääteemoista. Tässä tutkielmassa on esitetty useita erilaisia niin sopimusoikeudellisia kuin prosessioikeudellisiakin ratkaisumalleja, joiden avulla lausekeristiriidat voidaan ratkaista välityslausekkeen hyväksi. Asianosaisten tahto oli, se sitten todellinen tai oletettu, kuitenkin lopulta ratkaisee välityslausekkeen sitovuuden monilauseketilanteissa. Esitetyistä tulkintasäännöistä huolimatta ja usein juuri tulkintavaihtoehtojen runsauden takia, tuomioistuimella on lausekeristiriitojen ratkaisemisessa runsaasti liikkumavaraa. Välityssopimus syntyy usein pelkästään asianosaisten väliseen sopimukseen sisällytetyllä viittauksella vakioehtoihin eli yleisiin sopimusehtoihin, joihin sisältyy varsinainen välityslauseke. Sen lisäksi, että tällainen vakioehtoinen välityslauseke voi olla ristiriidassa pääsopimukseen sisältyvän toisen riidanratkaisulausekkeen kanssa, jossain tilanteissa sen tuleminen osaksi pääsopimusta on tulkinnanvaraista. Välityslausekkeen sitovaa liittämistä pääsopimukseen ja siihen liittyviä ongelmakohtia onkin käsitelty tämän tutkielman toisena pääteemana. Sitovuuden määrittämisen kannalta on ratkaistava ensinnäkin, ovatko yleiset vakioehtojen liittämiselle asetetut edellytykset täyttyneet. Toiseksi vakioehtoisen välityslausekkeen sitovuustilanteissa on mietittävä välityssopimukselle asetetun kirjallisen muodon vaatimuksen täyttymistä. Jotta välityslauseke voisi ylipäänsä olla sitova, sen on tietenkin oltava myös pätevä. Välityssopimuksen ja siten myös välityslausekkeen pätevyys on tutkielman kolmas pääteema. Välityssopimuksen pätevyysvaatimukset on tässä työssä jaettu muodollisiin ja aineellisiin. Kirjallisen muodon vaatimus on ainoa muotovaatimus, joka on asetettu sekä kansainvälisissä sopimuksissa että kotimaisessa välimiesmenettelylaissa. Vaatimuksen täyttymistä on tutkielmassa pohdittu myös sähköisten sopimusten tilanteissa. Aineellisista vaatimuksista voidaan tässä yhteydessä mainita välityslausekkeen koskeman sopimussuhteen yksilöinti sekä riidan välityskelpoisuus. Välityssopimuksen pätevyyden arvioimisessa tärkeitä ovat myös välityslausekkeen toimimattomuus- ja erillisyysopit.