Browsing by Author "Moilanen, Marlon"

Tiivistelmä/Referat – Abstract Vanhustenhuollon ongelmista käydään säännöllisesti yhteiskunnallista keskustelua, jossa esiin nousevat riittämättömät resurssit, työntekijöiden jaksaminen ja yksittäisten ikääntyneiden henkilöiden huolenpidon puutteellisuus. Suomen lukuisiin kuntiin hajautetussa palvelurakenteessa ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavat sosiaalihuollon palvelut eivät aina vastaa saatavuudeltaan ja riittävyydeltään ikääntyneiden henkilöiden tosiasiallisiin tarpeisiin. Väestön vanhetessa moderni hyvinvointivaltio kohtaa kysymyksen hyvästä ja arvokkaasta vanhuudesta, joka pitäisi toteuttaa julkisen hallinnon ja palvelujärjestelmän avulla. Hyvinvointivaltiossa oikeutta käytetään poliittisten tavoitteiden toteuttamiseen. Tämä on johtanut myös oikeudellisen ajattelun ja instituutioiden merkityksen kasvuun hyvinvointivaltiollisen sääntelyn ja sosiaalisten oikeuksien toteuttamisessa. Useat yhteiskuntapoliittisesti merkittävät kysymykset ratkaistaan nykyään ainakin osittain erilaisissa oikeudellisissa instituutioissa. Sen vuoksi on merkityksellistä tarkastella ikääntyneiden kotiin annettavaa huolenpitoa myös oikeudellisena ilmiönä. Tutkielmassa selvitän sosiaalisten oikeuksien luonnetta, muodostumista ja soveltamista modernin hyvinvointivaltion oikeusjärjestelmässä, jossa oikeuksien määrittäminen ja toteutuminen tapahtuvat oikeuden ja politiikan risteyksissä. Tarkastelen erityisesti ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavien sosiaalihuollon palveluiden saatavuuteen ja riittävyyteen liittyviä tekijöitä. Tutkin ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavien sosiaalihuollon palveluiden perus- ja ihmisoikeudellista suojaa sekä tavallista lainsäädäntöä ja erityisesti niiden keskinäissuhteita. Selvitän, kuinka ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavien sosiaalihuollon palveluiden saamisedellytykset ja laatutekijät muodostuvat hallinnollisessa todellisuudessa, jossa harkintavallan käyttäminen tapahtuu monien erilaisten ristisuuntaisten paineiden keskellä. Systematisoin, tulkitsen ja paljastan ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavaa huolenpitoa määrittävää sääntelyä ja sen soveltamista käytännössä. Hyödynnän teorian ja käytännön vuoropuhelua muodostaessani tarkoituksenmukaisia näkökulmia, käsitteitä ja johtopäätöksiä. Tutkielma pyrkii uudesta oikeusrealismista (New Legal Realism) vaikuttuneen lainopin avulla hahmottamaan hyvinvointivaltion oikeusjärjestystä ristiriitaisena omia tavoitteitaan puutteellisesti toteuttavana järjestelmänä, jossa oikeuden ja politiikan suhteet risteävät tapauskohtaisesti hallinnon todellisuudessa. Ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavissa sosiaalihuollon palveluissa on kyse kunnan yleisen järjestämisvelvollisuuteen kuuluvista määrärahasidonnaisista palveluista, jotka eivät muodosta lähtökohtaisesti subjektiivisia oikeuksia ikääntyneelle henkilölle. Olen pyrkinyt esittämään vaihtoehtoista tapaa ymmärtää ikääntyneen henkilön kotiin annettavan huolenpidon muodostumista voimassaolevassa oikeudessa. Esitän tutkielmassa, että ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavien palveluiden saatavuus ja riittävyys muodostuu ennen kaikkea sosiaalisten oikeuksien edistämisvaatimusten, kunnallisen poliittistaloudellisen harkintavallan sekä asiantuntija- ja asiakkaan harkinnan vuorovaikutuksessa. Nähdäkseni näkökulma mahdollistaa sosiaalisten oikeuksien toteutumisen arvioinnin monimutkaisena ja ristiriitaisena ilmiönä, joka ei tyhjenny käsitykseen voimassaolevasta oikeudesta mustavalkoisesti lainmukaisena tai lainvastaisena tilana. Sen sijaan katson, että ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavasta huolenpidosta käydään jatkuvasti monitasoista kamppailua, joka tapahtuu modernin hyvinvointivaltion hallinnossa myös oikeudellisten käsitteiden, argumentaation, legitimaation, justifikaation ja toiminnan tasolla.