Browsing by Author "Monni, Henri"

Laskutyöurakka on yksi urakkamuodoista. Muita urakkamuotoja ovat esimerkiksi kokonaishintaurakka ja tavoitehintaurakka. Urakkamuodot on ollut tapana jakaa suoritusvelvollisuuden, urakoitsijoiden välisten suhteiden ja maksuperusteen mukaan eri urakkamuotoihin. Urakkamuodolla tarkoitetaan sitä, miten eri osapuolet ja sopimukset järjestetään rakennushankkeessa. Urakkamuodot eivät ole tarkkarajaisia, vaan yhdessä rakennushankkeessa voi olla käytössä useita eri urakkamuotoja. Laskutyöurakka on siis yksi tapa, jolla rakennushanke voidaan toteuttaa. Lyhyesti määriteltynä laskutyöurakassa tilaaja maksaa urakoitsijan laskut sitä mukaan kuin niitä syntyy. Usein laskutyöurakassa työsuorituksen lopputulos ei ole täysin osapuolien tiedossa ja osittain tätä kautta osapuolet eivät pysty määrittelemään rakennushankkeelle tarkkaa hintaa. Terminologisesti laskutyöurakka ja laskutyö voidaan erottaa toisistaan. Laskutyöurakalla viitataan varsinaisena urakkamuotona pidettävään rakennusurakkaan. Laskutyöurakka pitää siis sisällään kaikki laskutyöperusteiset urakkamuodot, joissa on sovittu määrätyn työtuloksen aikaansaamisesta. Sen sijaan laskutyöllä tarkoitetaan tässä tutkielmassa maksuperustetta. Laskutyöurakka ja laskutyö ovatkin terminologisesti hyvin lähellä toisiaan. Tästä johtuen laskutyöurakkaa ei pidetä suositeltavana urakkamuotona, koska se sisältää paljon epävarmuustekijöitä. Suurin ongelma liittyy laskutyöurakan maksuperusteeseen. Laskutyössä riski kustannusten noususta on tilaajalla. Laskutyöurakassa ei ole vastaavia mekanismeja puolustautua kustannusten kasvulta kuin esimerkiksi tavoitehintaurakassa. Tämän lisäksi laskutyöurakka edellyttää tilaajalta aktiivista roolia ja kustannusten seuraaminen on usein tilaajalle työlästä. Tämän takia tilaajan tulisikin pyrkiä varautumaan laskutyön aiheuttamiin riskeihin ennakollisesti. Tilaajan tulee tunnistaa riskit ja pyrkiä suojatumaan niiltä. Tilaaja voi yrittää määritellä urakoitsijalle tavoitepalkkion, joka kannustaisi urakoitsijan toimimaan tehokkaasti sekä kustannuksia säästäen. Tällä tavoin tilaaja pystyisi lieventämään hänelle tulevaa riskiä kustannuksista. Tavoitepalkkion lisäksi tilaajan kannattaa sopia urakoitsijan kanssa hinta-arviosta. Hinta-arvio saa aikaan sen, että sen ylittyminen tulkitaan urakoitsijan virheeksi. Tämän takia tilaajan kannattaakin aina laskutyöurakassa pyrkiä sopimaan hinta-arviosta. Mikäli tämä ei ole mahdollista, toinen vaihtoehto on pyrkiä jakamaan urakka pienempiin osiin niin, että tietyille urakan osille pystyttäisiin määrittämään kiinteitä hintoja. Tällä tavoin saataisiin minimoitu kustannusten nousuun liittyvät riskit. Nämä eivät poista sitä tosiasiaa, että tilaajalta edellytetään näistä keinoista huolimatta aktiivista roolia. Jos hinta-arvio ylittyy, tulee tilaajan tarvittaessa reklamoida tai tehdä vähintäänkin varauma, mikäli kustannukset kasvavat siitä, mitä on sovittu. Tapauksen KKO 2017:71 mukaan tilaajalla olisikin ollut reklamointioikeus hinta-arvion ylittymisestä, mutta tilaaja ei käyttänyt tätä oikeuttaan riittävän ajoissa. Tämän takia tilaajan onkin seurattava kustannusten kertymistä aktiivisesti. Tilaajaa suojaa myös laskutuslojaliteetti. Tämä tarkoittaa sitä, että lojaliteetti on urakoitsijan laskutusoikeuden perusteena. Urakoitsijan on toimittava huolellisesti niiden töiden osalta, joista syntyy kustannuksia tilaajalle. Tämä näkemys saa tukea myös oikeuskäytännöstä. Näin lojaliteettivelvollisuus suojaa tilaajaa urakoitsijan aiheuttamalta kustannusten nousulta. Kaikista seikoista tulisi tällöin sopia tarkasti urakkasopimuksessa. Kaikkia seikkoja ei tietenkään pystytä määrittelemään tai edes huomata määritellä sopimuksessa. Tämän takia laskutyöurakkaa käyttäessä tulee tunnistaa urakkamuodon heik-koudet ja siihen liittyvät riskit. Riskien tunnistamisen avulla pystytään varautumaan yllätyksellisiin tilanteisiin tai ainakin rajoittamaan niiden negatiivisia vaikutuksia. Negatiivisia vaikutuksia voidaan rajoittaa esimerkiksi hinta-arviota tai tavoitepalkkiota käyttämällä.