Browsing by Author "Mykkänen, Esa"

Tämä tutkielma käsittelee palauttamiskielto-periaatteen sisältöä kolmessa eri ihmisoikeussopimuksessa. Palauttamiskielto-periaate liittyy pakolaisoikeuteen, mutta sitä toteuttaa nykyisin myös yleiset ihmisoikeussopimukset. Valitut kolme ihmisoikeussopimusta ovat sopimus pakolaisten oikeudellisesta asemasta (1951, myöhemmin YK:n pakolaissopimus), Euroopan ihmisoikeussopimus (1950, myöhemmin EIS) ja kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus (1984, myöhemmin KVY). Ensimmäinen ja viimeinen sopimus ovat YK:n alaisuudessa solmittuja sopimuksia, kun taas keskimmäinen sopimus on Euroopan neuvoston alainen. Palauttamiskielto-periaate merkitsee pääpiirteissään sitä, että henkilöä ei saada siirtää pois maasta, jos häntä siirron kohteena olevalla alueella kohtaisi perusteltu riski vainosta, kidutuksesta taikka epäinhimillisestä tai alentavasta kohtelusta tai rangaistuksesta. YK:n yleissopimus suojaa henkilöä vainolta ja koskee henkilöitä, jotka ovat kotimaansa ulkopuolella eli sillä on selvin kytkös pakolaisiin. EIS suojaa kaikkia henkilöitä kotimaassa olemisesta riippumatta, ja sen tarjoama suoja kattaa niin kidutuksen kuin epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen. KVY suojaa samaten kaikkia henkilöitä kotimaassa olemisesta riippumatta, mutta sen tarjoama suoja kattaa vain kidutuksen. Työssä on eroteltu periaatteen sisällöstä eri osa-alueita, jotka ovat suojan alueellinen ja henkilöllinen kattavuus, kielletyn kohtelun sisältö, riskiä koskeva harkinta ja periaatteen absoluuttinen luonne. Näitä osa-alueita käsitellään sekä kussakin sopimuksessa erikseen, että sopimuksia vertailevasti. Täten tarkoituksena on selvittää periaatteen sisältöä kussakin sopimuksessa huomioiden mahdollisia eroja ja yhtäläisyyksiä sekä aukkoja suojelussa, jota periaate etenkin pakolaisille tarjoaa.