Browsing by Author "Mynttinen, Lotta"

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annettu direktiivi (EU) 2019/1937, eli ns. whistleblower- direktiivi, ja sen kansallisesti täytäntöönpaneva laki Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta, eli ns. ilmoittajansuojelulaki, vaikuttavat listaamattoman osakeyhtiön hallituksen jäsenen rikosoikeudellisen vastuun muodostumiseen. Lisäksi tarkoituksena oli selventää millaisessa tilanteessa osakeyhtiön hallituksen pitäisi tehdä päätös tutkintapyynnön tekemisestä asianomaiselle viranomaiselle. Tutkielmassa nostetaan esiin tutkintapyynnön tekemiseen liittyvä ristiriita osakeyhtiölain mukaisen yhtiön edun edistämisen tavoitteen ja hallituksen jäsenten omien intressien välillä tilanteessa, jossa hallituksen jäseniä voi uhata rikosvastuu. Yhtiöoikeudellisesta näkökulmasta yhtiön etu tulee asettaa aina hallituksen jäsenen omien intressien edelle. Tämä ei kuitenkaan ole selvää tilanteessa, jossa hallituksen jäsen voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen yhtiön edun mukaisen päätöksen myötä. Päätöksenteon avuksi esitetään soveltuvin osin business judgement rulen eli liiketoimintapäätösperiaatteen mukaista päätöksentekomallia. Hallituksen jäsenen rikosoikeudellisesta vastuusta on kirjoitettu runsaasti oikeuskirjallisuudessa, ja aiheesta löytyy kansallista oikeuskäytäntöä. Whistleblower- direktiivin ja ilmoittajansuojelulain yhtiöille asettamia velvoitteita tutkitaan suhteessa aiempaan oikeuskäytäntöön hallituksen jäsenten rikosoikeudellisesta vastuusta. Tällainen analoginen vertailu on perusteltua, koska ilmoittajansuojelulaki on vasta tullut voimaan, eikä oikeuskäytäntöä tai oikeuskirjallisuutta ole näin ollen vielä ehtinyt ilmestyä. Erityisesti yhtiöoikeudelliset säännöt ja toimintaperiaatteet ohjaavat rikosoikeudellista tulkintaa. Tutkielman johtopäätös on, että osakeyhtiön hallitus voi tiettyyn pisteeseen asti minimoida rikosoikeudellisen vastuun huolehtimalla ilmoittajansuojalain velvoitteiden täyttämisestä ilmoituskanavan perustamisen, ilmoitusten käsittelijöiden nimeämisen ja kouluttamisen, ilmoittamisesta tiedottamisen ja ilmoitusten käsittelyn valvonnan kautta. Jatkotoimenpiteistä päättäminen vaikuttaisi olevan kaikkein riskialtteinta. Tutkintapyynnön tekeminen viranomaisille on tulkinnanvaraista ja päätöstä tehtäessä on huomioitava yhtiön etu. Lisäksi tutkintapyynnön tekemisen ajoittamiseen liittyy epäillyn rikoksen selvittämisen onnistuminen: mitä nopeammin yhtiö päättää tehdä tutkintapyynnön, sitä todennäköisemmin epäilty rikos saadaan selvitettyä. Hallituksen jäsenen itsekriminointisuojan ja yhtiön edun punnitsemista ei voi välttää ja se avaa myös mahdollisuuden mielenkiintoiselle jatkotutkimukselle.