Browsing by Author "Nakolinna, Mikael"

Tiedustelulakikokonaisuus, johon poliisilain 5 a luku koskien siviilitiedustelua kuuluu, on antanut mm. poliisille uusia salaisia tiedustelutoimivaltuuksia. Toimivaltuuksia käytetään kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvan vakavan uhan, kuten terrorismin, torjumiseen. Tiedustelumenetelmillä puututaan mm. yksityiselämän suojaan kevyimmin perustein kuin mitä poliisilain 5 luvun tai pakkokeinolain 10 luvun mukaan on mahdollisuus. Tiedustelumenetelmien tiedonhankintaperuste ei ole nimittäin sidottu rikosepäilyyn, vaan mainittuun kansallisen turvallisuuden vakavaan uhkaan. Siviilitiedustelua suorittava viranomainen on Suomessa Suojelupoliisi. Koska tiedustelumenetelmien käyttövaatimus on irrotettu rikoskäsitteestä, eikä niiden varsinainen tarkoitus ole rikosten torjunta, on ollut tarpeen säätää niin sanotusta palomuurisääntelystä poliisilain 5 a luvun 44 §:ssä. Palomuuripykälä siis sääntelee mitä rikoksia koskevaa siviilitiedustelumenetelmin kerättyä tiedustelutietoa voidaan luovuttaa rikostorjuntaan. Terrorismirikokset asemoituvat kansallisen turvallisuuden suojaamisessa erityiseen asemaan. Niiden torjunnan kohdalla on kyse rikoksista, jotka myös vastaavat siviilitiedustelun alkuperäistä käyttötarkoitusta, eli kansallisen turvallisuuden suojaamista. Terrorismirikoksia ei siis voida käsitellä ikään kuin tiedustelun ylimääräisenä tietona suhteessa kansallisen turvallisuuden suojaamisen tavoitteeseen. Terrorismirikosten erityisen luonteen vuoksi tiedusteluvalvontavaltuutettu on esittänyt kannanoton siitä, että palomuuripykälä (poliisilain 5 a 44 §) ei ikään kuin soveltuisi tiedustelutiedon luovuttamiseen, kun kyse on kansallista turvallisuutta uhkaavasta rikoksesta, kuten terrorismirikoksesta. Tiedusteluvalvontavaltuutetun näkemyksen mukaan tiedustelutietoa voi terrorismirikoksista luovuttaa rikostorjuntaan palomuuripykälän sitä estämättä. Tutkielmassani tutkin tiedusteluvalvontavaltuutetun tulkintakannanoton kestävyyttä, selvittämällä millaista siviilitiedustelutietoa voidaan luovuttaa terrorismirikoksista rikostorjuntaan ja miten tätä tietoa voidaan hyödyntää rikostorjunnassa sekä näyttönä rikosoikeudenkäynnissä. Tämän lisäksi selvitän mitkä seikat vaikuttavat ns. harkinnanvaraiseen tiedustelutiedon luovuttamiseen rikostorjuntaan. Eli tilanteissa, jossa tiedustelutiedon luovuttaminen on palomuuripykälässä jätetty Suojelupoliisin harkinnan varaan. Viimeiseksi selvitän vielä, miten terrorismirikokset poikkeavat tiedustelutiedon luovuttamisjärjestelmässä rikoksista, joilla ei ole kansallisen turvallisuuden suojaamisen aspektia. Tutkimustavoitteen saavuttamiseksi tarkastellaan terrorismia sekä rikosoikeudellisesta- ja kansallisen turvallisuuden ilmiönäkökulmasta. Otan kantaa palomuuripykälän soveltumiseen ja luovuttamiskysymykseen terrorismirikosten ja kansallista turvallisuutta uhkaamattomien rikosten osalta, kotimaassa että ulkomailla kerätyn tiedustelutiedon osalta. Käsittelen myös harkinnanvaraisesti luovutettavan tiedustelutiedon osalta siihen vaikuttavat rikostorjunta- ja kansallisen turvallisuusintressin ja esitän punnintamallin, jonka avulla tiedustelutiedon luovuttamista voidaan terrorismirikosten osalta arvioida.