Browsing by Author "Nevalainen, Liisa"

Kansainvälinen juridinen kaksinkertainen verotus tulisi Suomessa lähtökohtaisesti poistaa hyvitysmenetelmällä vähentämällä vieraassa valtiossa suoritettu vero Suomessa suoritettavasta verosta. Hyvitysmenetelmä ei kuitenkaan aina toimi toivotulla tavalla, jolloin hyvitys voi jäädä kokonaan tai osittain saamatta. Kansainvälisesti toimiva verovelvollinen voikin joutua kantamaan raskaamman verotaakan kuin tuloa vain Suomesta saava. Tutkielmassa ulkomaisen veron hyvittämisen ongelmat on jaettu kolmeen kategoriaan, mutta jako ei ole tarkkarajainen ja ongelmat ovat monesti päällekkäisiä. Ensinnäkään hyvitysmenetelmä ei toimi kaksoisasumis- tai kvalifikaatiokonflikteissa, koska määritelmäeroista johtuen kumpikaan valtio ei katso olevansa velvollinen poistamaan kaksinkertaista verotusta. Kaksinkertainen verotus saadaan poistettua vain, jos valtiot pääsevät yhteisymmärrykseen asuin- ja lähdevaltiosta sekä tulotyypistä ja verovelvollisesta. Verovelvollisen kannalta hankalimpia ovat verosopimuksettomat tilanteet, koska tällöin valtioilla ei ole velvollisuutta poistaa kaksinkertaista verotusta. Ongelmia kuitenkin aiheutuu myös verosopimustilanteissa. Konfliktit ja erityisesti kvalifikaatiokonfliktit ovat yleisimpiä syitä kaksinkertaiselle verotukselle. Toiseksi ulkomaisen veron hyvitys voi jäädä saamatta, jos sen edellytykset jäävät täyttymättä. Ulkomaisen veron hyvittäminen edellyttää, että verovelvollinen hakee hyvitystä, verovelvollinen on suorittanut ulkomaisen veron, vero on hyvitettävä, vero on maksettu ulkomaisesta tulosta ja tulo ei ole Suomessa verovapaa. Yksittäisissä tilanteissa edellytykset voivat osoittautua kohtuuttomiksi, vaikka lähtökohtaisesti ne ovat perusteltuja ja loogisia hyvitysjärjestelmän kannalta. Käytännössä ongelmia syntynee useimmiten hyvityksen rajoittamisesta vain tiettyihin ulkomaisiin veroihin. Hyvitystä ei myönnetä, jos ulkomaista veroa ei tulkita valtiolle maksettavaksi tuloveroksi tai verosopimukseen piiriin kuuluvaksi veroksi. Kolmanneksi ulkomaisen veron hyvitys rajoitetaan normaalihyvityksen periaatteen mukaisesti samasta tulosta Suomessa suoritettavan veron määrään eli enimmäishyvitykseen. Verovelvollinen joutuukin aina maksamaan korkeamman verokannan mukaisen veron. Kun vieraaseen valtioon maksettu vero on suurempi kuin samasta tulosta Suomessa maksettava vero, hyvitystä ei myönnetä normaalihyvityksen periaatteen mukaisesti täysimääräisenä. Normaalihyvitys itsessään ei aiheuta kaksinkertaista verotusta, mutta enimmäishyvityksen laskemistavan vuoksi verovelvollinen voi joutua kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi. Tällöin hyvitys voi jäädä pienemmäksi kuin ulkomailla maksettu vero, vaikka lähdevaltion verotus olisi Suomea kevyempi. Enimmäishyvityksen laskemiseksi täytyy määrittää Suomen vero, ulkomainen tulo ja yhteenlaskettu tulo. Enimmäsihyvitys voi pienentyä merkittävästi, jos esimerkiksi menoja kohdistetaan ulkomaiseen tuloon tai aiempia tappioita vähennetään ulkomaantulosta. Enimmäishyvityksen laskemiseen liittyy monia epäselvyyksiä, mikä on verovelvollisen oikeusturvan kannalta erittäin ongelmallista. Mahdollisuus hyvittämättä jääneen veron vähentämiseen myöhempinä verovuosina parantaa todennäköisyyttä, että ulkomaiset verot saadaan hyvitettyä, vaikka kaksinkertaista verotusta ei aina saada täysin poistettua. Käyttämättömän ulkomaisen veron hyvitysaikaa olisi kuitenkin kohtuullista pidentää. Lisäksi menetelmälakia pitäisi täsmentää enimmäishyvityksen laskemisen osalta ja myös sisällöllisiä muutoksia etenkin tappion vähentämisen osalta tulisi harkita. Ulkomaisen veron hyvittämisen ongelmia saadaan tehokkaimmin vähennettyä yhdistämällä eri keinot: kansainväliset harmonisointitoimet, yksityiskohtaisemmat verosopimukset ja menetelmälain muutokset.