Browsing by Author "Niemi, Riku"

Yksityisyyden suoja ja julkisuusperiaate voivat ajoittain ajautua törmäyskurssille keskenään. Näin kävi esimerkiksi tapauksessa, jossa eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaistavaksi tuli kysymys onko poliisi voinut luovuttaa Helsingin kaupungille tiedon henkilön jäsenyydestä järjestäytyneessä rikollisryhmässä. Ratkaisussa todettiin jäsenyyden järjestäytyneessä rikollisryhmässä olevan julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan alaan kuuluva salassa pidettävä tieto. Ratkaisu jätti avoimeksi kysymyksen, missä kaikissa tilanteissa kyseisen tiedon voidaan katsoa kuuluvan yksityiselämän piiriin. Tässä tutkielmassa käsitellään kysymystä siitä, millä perustein tulee arvioida järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenyyttä ilmentävän tiedon julkisuutta, kun se ilmenee viranomaisten asiakirjasta. Kysymystä tarkastellaan erityisesti julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan ulottuvuuden näkökulmasta. Arvioinnissa on kyse erityisesti yksityisyyden suojan ja julkisuusperiaatteen yhteensovittamisesta. Julkisuuden arviointi tulee tehdä tapauskohtaisesti, arvioimalla yksityisyyden piiriä kunkin tapauksen tosiseikat huomioiden. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon, onko tiedon perusteena oleva toiminta oikeusjärjestyksen kannalta hyväksyttävää vai moitittavaa, mikä tiedon julkisuuden merkitys yhteiskunnalle on, onko tiedon kohteena oleva henkilö mieltänyt toimintansa yksityisen vai julkisen piiriin, sekä jäsenyyttä ilmentävän tiedon varmuus. Rikollisen teon yhteydessä tyypillistä on toiminnan erityinen moitittavuus. Etenkin kun järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenyydellä on merkitystä rikollisen teon tunnusmerkistön täyttymisen tai rangaistuksen mittaamisen arvioinnin kannalta, yhteiskunnallinen intressi tiedon julkisuudelle on korkea. Rikos ei ole siihen syyllistyneen yksityisasia, jolloin myöskään tieto jäsenyydestä järjestäytyneessä rikollisryhmässä ei voi olla tarkoitettu kuuluvan yksityisyyden piiriin, kun rikollinen teko on tehty osana tällaisen ryhmän toimintaa. Rikosasioissa henkilön jäsenyydestä hankitaan tyypillisesti näyttöä monin eri keinoin, jolloin tiedon voi yleisesti nähdä olevan hyvin varmaa. Kun jäsenyys järjestäytyneessä rikollisryhmässä ilmenee asiassa, jossa ei ole kyse rikollisesta toiminnasta, kysymys on passiivisesta jäsenyydestä, jota ei ole kriminalisoitu. Toiminta tuleekin arvioida luonteeltaan vähemmän moitittavaksi, kuin rikoksen tekemisen. Passiivinen jäsenyys ilmentää kuitenkin henkilön hyväksyvää suhtautumista ryhmän tavoitteeseen, eli vakavien rikosten tekemiseen. Toiminnan voidaan katsoa olevan luonteeltaan ainakin jossain määrin paheksuttavaa. Rikosasioiden ulkopuolella yhteiskunnallinen intressi tiedon julkisuudelle, henkilön tarkoitus ja tiedon perusteena olevan näytön varmuus voivat vaihdella huomattavasti. Julkisuusarviossa tulee kiinnittää erityistä huomiota näiden seikkojen keskinäiseen suhteeseen.