Browsing by Author "Nikkilä, Niina"

Elinkeinonharjoittajat joutuvat joissakin tilanteissa maksamaan ulkomaista arvonlisäveroa ostaessaan tavaroita tai palveluja toisesta EU-jäsenvaltiosta. Ulkomaista arvonlisäveroa ei voi vähentää kotimaan arvonlisäverotuksessa, vaan se on haettava takaisin kohdevaltion veroviranomaisilta ulkomaisen arvonlisäveron palautusmenettelyssä. Arvonlisäveron palautusmenettely on ollut voimassa Euroopan unionissa vuodesta 1981 alkaen, mutta sitä uudistettiin merkittävästi vuoden 2010 alussa muuttamalla vanha paperimenettely sähköiseen muotoon ja uudistamalla muitakin menettelyn yksityiskohtia. Uudistuksella haluttiin tehdä palautusmenettelystä nykyaikaisempi, yksinkertaisempi ja nopeampi sekä palautuksia hakeville elinkeinonharjoittajille että niitä maksaville veroviranomaisille. Sähköisessä arvonlisäveron palautusmenettelyssä hakemus jätetään hakijan sijoittautumisjäsenvaltion veroviranomaisen ylläpitämään sähköiseen portaaliin, josta se välitetään edelleen palautusjäsenvaltion veroviranomaiselle käsiteltäväksi. Hakemus on jätettävä määräajassa ja sen on täytettävä EU-direktiivissä säädetyt edellytykset. Sähköisessä palautusmenettelyssä hakemuksen liitteeksi ei edellytetä alkuperäisiä laskuja, mutta hakemuksessa on annettava yksityiskohtaiset tiedot ostettujen tavaroiden tai palvelujen myyjistä sekä hankintojen laadusta. Palautusjäsenvaltion veroviranomainen voi tarvittaessa pyytää hakijalta lisätietoja päätöksen tekemiseksi. Mikäli palautusjäsenvaltion veroviranomainen hyväksyy hakemuksen ilman lisätietopyyntöä, sen on maksettava arvonlisäveron palautus hakijalle neljän kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Myöhässä maksettavalle palautukselle on suoritettava korkoa. Arvonlisäveron palautusmenettelyn uudistuksella onnistuttiin nykyaikaistamaan menettelyä ja myös yksinkertaistamaan sitä joiltain osin. Hakijoille merkittävimmät parannukset uudessa menettelyssä ovat palautusten nopeutuminen aiempaan verrattuna ja alkuperäisten laskujen vaatimuksesta luopuminen. Monia jo vanhassa menettelyssä koettuja ongelmia ei kuitenkaan uudistuksessakaan pystytty ratkaisemaan, ja toisaalta sähköinen menettely toi mukanaan myös monia uudenlaisia ongelmia. Monet ongelmista johtuvat siitä, että sähköistä palautusmenettelyä sääntelevä direktiivi jättää useita menettelyn yksityiskohtia jäsenvaltioiden kansallisen sääntelyn varaan, mikä johtaa hyvin vaihteleviin käytäntöihin eri jäsenvaltioissa. Menettelyn suurimpia ongelmia hakijoiden näkökulmasta ovat palautusjäsenvaltion kansallisen sääntelyn perusteella määräytyvät vähennysoikeudet rajoitukset, jotka vaihtelevat huomattavasti eri jäsenvaltioissa, sekä palautusjäsenvaltioiden erilaiset kielivaatimukset. Hakemuksen laatiminen on uudistuksen jälkeenkin melko työlästä, kun jokaisesta laskusta on annettava hakemuksessa hyvin yksityiskohtaiset tiedot ja hankintojen laatua kuvaavat koodit on osattava valita yli 160 eri koodin joukosta. Uusi sähköinen palautusmenettely on tuonut mukanaan myös kokonaan uuden ongelmakentän, joka liittyy sähköisten järjestelmien toimintaan. Jokaisella jäsenvaltiolla on oma sähköinen järjestelmänsä ja niiden yhteen sovittamisessa on esiintynyt runsaasti teknisiä ongelmia, jotka ovat vaikeuttaneet palautusten hakemista. Monet elinkeinonharjoittajat kokevat näistä syistä ulkomaisen arvonlisäveron palautusten hakemisen hankalaksi ja työlääksi. Vaikka arvonlisäveron palautusmenettelyn uudistus saatiin pitkän ja vaikean uudistusprosessin jälkeen vuoden 2010 alussa viimein toteutettua, menettely kaipaisi edelleen joitakin muutoksia ja tarkennuksia eri jäsenvaltioiden käytäntöjen yhtenäistämiseksi. Arvonlisäveron palautusmenettelyn kehittäminen ei kuitenkaan liene EU:ssa lähitulevaisuuden asialistalla, joten helposti saatavilla olevan, luotettavan ja ajantasaisen tiedon tarjoaminen palautusmenettelyn tueksi on tärkeää. Euroopan komission ja viime kädessä myös jokaisen yksittäisen jäsenvaltion tehtäväksi jääkin palautusmenettelyn tehokkaan käyttämisen edellytyksistä huolehtiminen siten, että elinkeinonharjoittajan arvonlisäveron vähennysoikeus myös toisista jäsenvaltioista turvataan asianmukaisella tavalla.