Browsing by Author "Niskanen, Maija"

Tutkielmassa selvitetään Suomen avioliiton purkamista koskevan kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvan sääntelykokonaisuuden sisältöä. Työssä käsiteltäviä säädöksiä ovat relevanein osin Euroopan unionin säädösten normit, Haagin konferenssin yleissopimuksen normit, Pohjoismaisen avioliittokonvention normit sekä Suomen autonominen lainsäädäntö. Normiston systematisoinnin tarkoituksena on paikallistaa lainsäädännöstä oikeudenalan tyypillisiä oikeusongelmia, ja vastata siihen voidaanko voimassaolevalla sääntelyllä vastata tehokkaasti kansainvälisiä avioeroja koskeviin oikeudenalalle tyypillisiin ongelmiin. Lisäksi tutkielmassa pyritään paikallistamaan niitä heikkouksia, joita sääntelykokonaisuuteen liittyy. Työssä tarkastellaan, syntyykö oikeudenalalle tyypillisen eurooppalaistumisen seurauksena rajapintoja Euroopan unionin ja muun maailman välille. Lisäksi avioliiton purkamista tarkastellaan samaa sukupuolta olevien kansainvälisten parien kautta, ja tutkitaan miltä osin lainsäädäntöä sovelletaan samaa sukupuolta olevien parien avioliiton purkamiseen. Työn lopussa tarkastellaan lyhyesti kansainvälisen perheoikeuden lähentämistä ratkaisukeinona sääntelyn tämänhetkisille ongelmille. Lainsäädäntöä koskevassa systematisoinnissa huomataan, että Haagin konferenssin yleissopimuksen normit eivät tule sovellettavaksi koskien kansainvälisiä avioeroja. Tämä johtuu sopimuksen luonteesta ja Suomen autonomisen lainsäädännön korkeammasta suojan tasosta. Lisäksi huomattavaksi tulee, että Euroopan unionin sääntely ja unionin piirissä tehty lainsäädäntötyö on vaikuttanut suuresti myös Suomen autonomiseen sääntelyyn aihealalla kuin myös Pohjoismaisen avioliittokonvention normeihin. Lainsäädännön erityisiksi tunnistettaviksi heikkouksiksi tunnistetaan työssä forum shopping-ongelma ja rush to court-ongelma niihin liittyvine henkilön oikeusturvaa ja oikeuden ennakoitavuutta heikentävine vaikutuksineen. Samaa sukupuolta olevien parien tilanne esimerkiksi Euroopan unionin normistossa on vielä varsin sääntelemätön, eikä lainsäädännön soveltuvuudesta näihin avioeroihin ole varmuutta. Lisäksi tämänhetkisen lainsäädännön voidaan nähdä luovan rajapinnan Euroopan ja muun maailman välillä, koska sääntelyn yhtenäistäminen Euroopan unionin sisällä on selvästi etenemässä kovalla vauhdilla toisin kuin maailmanlaajuinen sääntelytyö. Avioeroja koskevan kansainvälisen yksityisoikeuden alalla oleviin lainsäädännön heikkouksiin vastaaminen tulevaisuudessa harmonisoinnin keinoin on hankalasti ennakoitavissa. Laajemman lähentämistyön positiiviset vaikutukset ovat perusteltavissa, mutta keinot ja toimijat jäävät vielä tämänhetkisen keskustelun pohjalta avoimiksi.