Browsing by Author "Nissi, Jenni"

Tutkielmassa selvitetään olosuhteita, jotka muodostavat hätävarjelutilanteen, sekä niiden vaikutusta rangaistuksen määräämiseen. Rikoslain mukaisesti hätävarjelutilanne voi vaikuttaa eri tavoin tapauksen oikeudelliseen arviointiin. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut asteikollinen soveltamistapa: tilanteen olosuhteista riippuu, miten tekoa oikeudellisesti arvioidaan. Lain esitöissä tai oikeuskirjallisuudessa ei ole täsmennetty asteikollisen soveltamistavan rajanvetoa, joten tutkielman tavoitteena on erityisesti alioikeuskäytäntöön perehtymällä selvittää, mitkä konkreettiset olosuhteet antavat aiheen minkäkin lainkohdan soveltamiseen. Tutkielman aineistona onkin käytetty käräjä- ja hovioikeuksista tilattuja tuomioita, joissa on sovellettu tai ainakin sivuttu hätävarjelutilanteen johdosta rangaistusasteikon tai rangaistuksen lieventämisperustetta. Tutkimusaineistosta kävi ilmi, että oikeuskäytännössä ei tehdä rajanvetoa edellä mainittujen asteikollisesti sovellettaviksi tarkoitettujen lainkohtien välillä. Päinvastoin oikeuskäytännössä monesti samastettiin erityisesti rangaistusasteikon lieventämistä sekä rangaistuksen lieventämistä koskevat lainkohdat. Lainsäätäjän tarkoituksena on kuitenkin ollut, että niitä sovelletaan toisistaan erillisinä, minkä lisäksi ne vaikuttavat rangaistuksen määräämisen eri vaiheissa. Tutkielmassa esitetään ehdotus asteikollisen lainsäädännön soveltamisen selkeyttämiseksi sekä hätävarjelutilanteiden eri vaikutustasojen huomioon ottamiseksi. Käytännössä tuomioistuimissa tutkitaan hätävarjeluväitteen jälkeen usein systemaattisesti, soveltuuko tilanteeseen hätävarjelu oikeuttamisperusteena tai hätävarjelun liioittelu anteeksiantoperusteena. Oikeuskäytännössä ei ole tehty eroa rangaistuksen tuomitsematta jättämisen, rangaistusasteikon lieventämisen ja rangaistuksen lieventämisen välillä. Myös näitä perusteita tulisi kuitenkin tulkita toisistaan eri tavalla, eli niitä tulisi soveltaa toisistaan poikkeavissa tilanteissa. Rangaistus voidaan jättää tuomitsematta, kun teko on erityisestä syystä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava. Tällaisia lienevät sellaiset erityiset syyt, jotka eivät suoranaisesti liity hätävarjelun arviointiin eli oikeudettomaan hyökkäykseen, aikarajoihin, tarpeellisuusvaatimukseen tai oikeasuhtaisuuden vaatimukseen. Rangaistusasteikkoa lievennetään, kun teko muistuttaa läheisesti hätävarjelua, mutta hätävarjelun edellytykset on ylitetty niin selkeästi, ettei tekoon voida soveltaa anteeksiantoperustetta. Rangaistusasteikon lieventäminen tulisi siis kyseeseen tapauksissa, joissa on erikseen arvioitava, voisiko myös hätävarjelu tai hätävarjelun liioittelu taikka rangaistuksen tuomitsematta jättäminen tulla kyseeseen. Sen sijaan, jos teossa on vain piirteitä hätävarjelusta, eli siinä on ylitetty hätävarjelun rajat niin ilmeisesti, ettei mitään tarkempaa arviota muista perusteista tarvita, mittaamisvaiheessa rangaistusta voidaan lieventää RL 6:6:n nojalla Tutkielmassa esitetään lisäksi, että mikäli teko ylittää niin selvästi hätävarjelun rajat, ettei hätävarjelutilanne anna aihetta edes rangaistuksen alentamiseen, on syytä tuomita teosta normaali rangaistus. Nykylainsäädäntö mahdollistaa tällaisessa tilanteessa normaalin rangaistuskäytännön mukaisen rangaistuksen tuomitsemisen kuitenkin siten, että rikosnimikkeen eteen liitetään fraasi ”hätävarjelun liioitteluna tehty”. Tällaista ei ole pidettävä perusteltuna tilanteessa, jossa hätävarjelutilanne ei vaikuta rangaistuksen määräämiseen millään tavalla. Tutkielman lopuksi esitetään vielä tyyppitapaus, jossa sovelletaan ehdotettua asteikollisen lainsäädännön soveltamismallia. Lisäksi tutkielmassa käsitellään erityiskysymyksinä pakenemisen mahdollista edellyttämistä hätävarjelutilanteissa, ylivoimahyökkäyksiä sekä kotirauhan rikkomista. Mitään näitä koskien Suomessa ei ole olemassa yleisiä sääntöjä. Pakenemista edellytetään usein, jos vaihtoehtona on puolustautua käyttäen voimakkaita voimakeinoja. Ylivoimahyökkäysten arvioinnissa olisi tarpeen nykyistä paremmin ottaa huomioon tilanne kokonaisuudessaan, eikä arvioida kutakin tekoa toisista erillisinä, yksittäisinä hätävarjelutilanteina. Kotirauhan rikkomista henkeen ja terveyteen kohdistuvan hyökkäyksen yhteydessä koskeva oikeuskäytäntö on ristiriitaista. Olisi syytä huomioida hätävarjelutilanteen kokonaisarvioinnissa nykyistä systemaattisemmin, mikäli muun hyökkäyksen yhteydessä rikotaan myös puolustautujan kotirauhaa. Sekä ylivoimahyökkäysten että kotirauhan puolustamisen tulisi vaikuttaa puolustautujan vastuuta lieventävästi.