Browsing by Author "Nisula, Maria"

Vastuullinen sijoittaminen on kasvattanut suosiotaan jatkuvasti. Nykyisin rahoitusta halutaan kohdentaa taloudelliseen toimintaan, jossa ympäristöön, yhteiskuntaan sekä hallintotapaan (ESG) liittyvät näkökulmat otetaan huomioon. Pääomavirtojen suuntaamiseksi kestäviin investointeihin EU:n lainsäätäjä näkee merkittävänä keinona kestävyyskysymyksiä koskevat tiedonantovelvoitteet. Tutkielman tavoitteena on selvittää, voiko ESG-tieto täyttää markkinoiden väärinkäyttöasetuksen ((EU) 596/2014, MAR) 7 artiklan sisäpiiritiedon määritelmän ja täten tulla jatkuvan tiedonantovelvollisuuden piiriin. Tutkielmassa perehdytään erityisesti siihen, voiko ESG-tieto täyttää sisäpiiritiedon määritelmän olennaisuusvaatimuksen. Tämän osalta tarkastellaan erikseen arvopaperin fundamentaaliseen arvoon vaikuttavia ESG-tekijöitä sekä ESG-tietoja, jotka eivät vaikuta suoraan arvopaperin fundamentaaliseen arvoon, vaan arvopaperin hintaan esimerkiksi sijoittajien preferenssien kautta. Järkevästi toimiva sijoittaja arvopaperimarkkinaoikeudellisena käsitteenä on keskeisessä asemassa tutkielmassa. Järkevästi toimivan sijoittajan käsitettä tulkitaan tutkielmassa eri taloustieteen mallien näkökulmasta. Tutkielmassa perehdytään lisäksi siihen, olisiko ESG-tietojen julkistaminen osana jatkuvaa tiedonantovelvollisuutta tarkoituksenmukaista arvopaperimarkkinaoikeudellisen tiedonantosääntelyn tavoitteiden näkökulmasta. Arvopaperimarkkinoiden tehokkuuden kannalta ongelmallisena voidaan pitää muun ohella sitä, että markkinat eivät aina nykyisin vielä kykene hinnoittelemaan ESG:n osa-alueita yhtiön arvoon, mistä johtuen ne voivat olla puutteellisesti hinnoiteltuja. Arvopaperimarkkinaoikeudellisen tiedonantosääntelyn sekä kestävyysraportointisääntelyn tavoitteet ovat lähtökohtaisesti erilaiset. Kestävää rahoitusta ylipäänsä voidaan pitää haasteena, sillä esimerkiksi ympäristön suojelu ei kuulu lähtökohtaisesti pääomamarkkinalainsäädännön tavoitteisiin. ESG-tietojen tulkitseminen sisäpiiritiedoksi voi aiheuttaa täten myös haasteita. Tiedonantovelvollisuuden laajentuessa on olemassa riski, että markkinoille välittyy myös sellaisia tietoja, jotka ovat markkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta epäolennaisia. Edelleen myös tiedon suuri määrä voi vaikeuttaa itsessään sijoittajan päätöksentekoa. On mahdollista, että sijoittajien olennaisuuskäsitys voi muuttua markkinoiden toiminnan ja tehokkuuden kannalta epäedullisella tavalla.