Browsing by Author "Nivala, Joakim"

Globaalisti toteutetut laajat selvitykset ovat osoittaneet, että yritysten liiketoiminnasta aiheutuvat ulkoishaitat ovat edelleen mittava ongelma. Voiton tuottaminen yhtiön osakkeenomistajille on vakiintunut osakeyhtiöiden pääasialliseksi ja viimesijaiseksi toiminnan tarkoitukseksi, mikä asettaa osakkeenomistajat yhtiöiden keskeisimmäksi sidosryhmäksi. Monipuolisesta lainsäädännöstä ja toimijoiden kasvaneesta itsesääntelystä huolimatta useiden yhtiöiden liiketoiminta johtaa edelleen osakkeenomistajien voittoihin muiden yhtiön sidosryhmien kuten ympäristön, työntekijöiden ja liikekumppaneiden kustannuksella. Useat valtiot, sekä viime vuosina myös Euroopan unioni, ovat pyrkineet vastaamaan tähän perustavanlaatuiseen ongelmaan kestävää liiketoimintaa koskevan yleisen huolellisuusvelvoitteen säätämisellä. Näillä näkymin velvoite ollaan tuomassa osaksi EU-jäsenvaltioiden lainsäädäntöä uuden huolellisuusvelvoitedirektiivin avulla. Uuden huolellisuusvelvoitteen suhde kansalliseen yhtiöoikeuteen, sekä erityisesti yhtiön toiminnan tarkoitukseen ja yhtiön johdon fidusiaarisiin velvollisuuksiin, on kuitenkin aiheuttanut paljon keskustelua. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää uuden huolellisuusvelvoitteen sekä kotimaisen yhtiöoikeuslainsäädännön suhdetta. Tutkielmassa tutkitaan huolellisuusvelvoitteen implementointivaihtoehtoja, sekä pyritään muodostamaan kannanottoja siitä, miten huolellisuusvelvoite olisi tarkoituksenmukaisinta implementoida osaksi kotimaista lainsäädäntöä. Uusi kestävää liiketoimintaa koskeva huolellisuusvelvoite voidaan implementoida joko integroimalla huolellisuusvelvoite osaksi osakeyhtiölain asettamaa yhtiön toiminnan tarkoitusta ja osakeyhtiön johdon yleisiä velvollisuuksia sekä vastuuta, implementoimalla huolellisuusvelvoite kokonaan erityislainsäädäntöön esimerkiksi uuden yritysvastuulain muodossa, tai implementointi voidaan toteuttaa näiden vaihtoehtojen yhdistelmällä. Tutkielmassa päädytään suosittamaan kolmatta implementointivaihtoehtoa. Tutkielmassa tehdyn selvityksen perusteella vaikuttaisi siltä, että implementointi on erityisesti lainsäädännön ymmärrettävyyden näkökulmasta tarkoituksenmukaisinta toteuttaa pääasiassa erillisen yritysvastuulain säätämisellä, eikä yhtiön toiminnan tarkoitusta tai yhtiön johdon fidusiaarisia velvollisuuksia koskevia osakeyhtiölain säännöksiä ole tarkoituksenmukaista muuttaa. Toisaalta tutkielmassa todetaan, että sääntelyn vaikuttavuuden, oikeudenmukaisuuden sekä lainsäädännön selkeyden vuoksi olisi tärkeää, että myös osakeyhtiön johdon henkilökohtaiset intressit liitetään osaksi uusien kestävyysvelvoitteiden seuraamusjärjestelmää. Tutkielmassa päädytään esittämään, että tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi sisällyttämällä osakeyhtiölakiin uudet viittaussäännökset, joilla yritysvastuulain liiketoiminnan kestävyyttä koskevat velvoitteet tulisivat liitetyiksi myös osaksi kotimaista yhtiöoikeudellista sääntelyä.