Browsing by Author "Norros, Anna"

Tutkielmassa tarkastellaan lastenvalvojan luona tapahtuvaa lapsen mielipiteen selvittämistä ennen lapsen huolto-, asumis- ja tapaamisoikeussopimuksen mahdollista vahvistamista. Aihe on jäänyt vähemmälle huomiolle oikeuskirjallisuudessa, sillä lapsen mielipiteen selvittämistä on tutkittu erityisesti huoltoriitojen, huostaanottojen ja tuomioistuinsovittelujen yhteydessä. Lapsenhuoltolakia (361/1983) uudistettiin hiljattain ja muutokset tulivat voimaan 1.12.2019. Uudistuksen yhteydessä lapsenhuoltolain 8 §:ään lisättiin säännös lastenvalvojan velvollisuudesta keskustella lapsen kanssa henkilökohtaisesti, jos lapsi tähän suostuu ja tämä on tarpeen lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittämiseksi. Lastenvalvojan toteuttama lapsen kuuleminen oli myös ennen uudistusta voimassa olleen lain periaatteiden mukaista, mutta muutoksen tarkoituksena oli, että velvollisuus ilmenisi laista selkeämmin. Pääsääntöisesti vastuu lapsen mielipiteen selvittämisestä on edelleen lapsen vanhemmilla. Tutkielmassa on kaksi tutkimuskysymystä. Ensimmäinen kysymys on, mikä funktio lastenvalvojan toteuttamalla lapsen kuulemisella on lapsen edun kannalta. Toiseksi tutkitaan, missä tilanteissa lasta kuullaan lastenvalvojan luona ja miten lastenvalvojat itse kokevat lapsen kuulemisen. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana on lainoppi, jota täydentää empiirisen kyselytutkimuksen avulla koottu tutkimusaineisto. Teoreettisena viitekehyksenä toimii lapsen edun periaate. Johtopäätöksenä on, että lastenvalvojan toteuttaman lapsen mielipiteen selvittämisen funktio on monin tavoin kytköksissä nimenomaan lapsen etuun ja sen toteutumisen valvontaan. Kuulemalla lapsen näkemyksiä lastenvalvojan on mahdollista tukea vanhempia kohti lapsen edun mukaista sopimusta. Tutkielmaa varten toteutetun kyselytutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa lastenvalvojista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että lapsen kuuleminen voi auttaa lastenvalvojaa lapsen edun mukaisuuden varmistamisessa. Kun lastenvalvoja kuulee lasta, voi hän paremmin varmistaa, että lapsen intressit otetaan huomioon vanhempien sopimusneuvottelussa. Kuuleminen voi muutoinkin edistää sopimusneuvotteluita. Puolet kyselyn vastaajista koki, että lapsen kuuleminen on edistänyt sopimusneuvotteluita aina tai lähes aina. Kyselytutkimus kuitenkin osoitti, että lasta kuullaan harvoin lastenvalvojan luona ja lastenvalvojat näkivät kuulemisessa paljon haasteita. Tilanteet, joissa lasta kuultiin, liittyivät usein tapauksiin, joissa vanhemmat eivät jostakin syystä onnistuneet tai halunneet selvittää lapsen mielipidettä taikka tuoda sitä ristiriidattomasti lastenvalvojalle esiin. Lapsen kuulemiseen tarvitaan vielä lisää selvyyttä, koulutusta ja yhtenäisiä käytäntöjä, jotta sen potentiaali voidaan täysin hyödyntää.