Browsing by Author "Nousiainen, Henri"

Suomi on historiansa aikana ollut enemmän jonkun muun valtion alaisuudessa kuin itsenäisenä ja tällä on ollut merkittävät vaikutukset yhteiskunnalliseen kehitykseen. Suomen valtio onkin käynyt läpi melkoisen matkan vuoden 1809 autonomian jälkeisestä ”valtiopäivättömästä ajasta”. Aleksanteri II:n aloittama liberalistinen liike toi Suomeen paljon erilaisia vapauksia lainsäädännön muodossa. Suomen itsenäistyttyä 1917 oli yhteiskunta ajautunut voimakkaaseen kahtiajakoon, joka johti sisällissotaan nuoressa tasavallassa. Suomalainen yhteiskunta on muuttunut merkittävällä tavalla 1800-luvun autonomiasta nykyiseen yhteiskuntamuotoon, jota hyvinvointivaltioksikin kutsutaan. Yhteiskunnallinen arvopohja on kokenut myös muutoksen tänä aikana ja sillä on ollut vaikutuksena myös sopimusoikeuteen. Suomalainen oikeus onkin tietyllä tavalla ollut aina melkoisessa ristipaineessa, kun omalta osaltaan vaikutteita on suomalaisessa oikeustieteessä haettu vahvasti saksalaisesta oikeudesta, mutta toisaalta vaikutteita on myös haettu ennen kaikkea pohjoismaisesta oikeusperinteestä. Suomessa on totutusti tehty samoja uudistuksia ja lainsäädäntöhankkeita kuin Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, mutta hieman myöhemmin. Monia lakeja ja tapoja onkin adoptoitu melko suoraan suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Syynä tähän yhteiskunnallisten ja oikeudellisten rakenteiden omaksumiseen etenkin Ruotsista voidaan nähdä yhteiskunnallisten olojen samankaltaisuus. Suomalaiset ja ruotsalaiset ovat hyvin samankaltaisia kansoja niin perinteiden kuin valta- ja sosiaalisten rakenteiden osalta. Tutkielmassa tarkoituksena on ollut tutkia sopimusvapauden, ja tarkemmin vielä sopimusten sisältövapauden muutosta autonomian ajalta nykypäivään. Miten sopimusvapaus on muuttunut ja mitkä syyt ovat olleet muutoksen taustalla. Tutkimuksen lopussa pyritään myös löytämään mahdollisia tulevaisuuden muutossuuntia. Tutkimuksessa metodologinen painopiste on oikeushistoriassa, eli oikeudellisten muutosten analyysissä. Tutkimuksessa pyritään siis kontekstualisoimaan sopimusvapauden muutosta osana yhteiskunnallista muutosprosessia alkaen 1800-luvun liberalisaatioprosessista ja päättyen nykypäivän eurooppalaiseen viitekehykseen. Tutkimuskohteena oleva muutos on aikaväliltään pitkä, joten tutkimuksessa pyritään yleisemmän tason linjojen ja syiden löytämiseen. Tutkimuksessa käytetään useampia eri lakeja osoittamaan lainsäädännöllistä muutosta sopimusvapauden sääntelyssä. Tarkastelun alla ovat laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929, vakuutussopimuslaki 132/1933, kuluttajansuojalaki 38/1978, laki elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä 39/1993 sekä näiden muutoksista soveltuvin osin. Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan sanoa olevan sopimusvapauden osalta sen laajentamispyrkimykset 1800-luvulla, jonka jälkeen 1900-luvulla muutokset olivat käytännössä ainoastaan sopimusvapautta rajoittavaan suuntaan. Toisin sanoen univeraalista sopimusoikeuden lähtökohdasta, eli sopimusvapauden periaatteesta on siirrytty kauemmas kohti säännellympää sopimusoikeutta. Syinä näille rajoituksille nähtiin tarve suojata heikompia osapuolia suhteessa vahvempiin sopimustoimijoihin, eli useimmiten kyse on kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisistä sopimussuhteista. Kuitenkin myös elinkeinonharjoittajien välisessä toiminnassa on ollut huomattavissa merkittävää resurssien epätasapainoa, kun suuryritykset ovat kasvaneet globaalissa markkinassa entistä suuremmiksi. Sopimusvapauteen onkin tullut aiemman liberaalin perusnäkemyksen rinnalle ja joidenkin mielestä jopa ohitse, sosiaaliset arvot osana sopimustoimintaa. Onkin esitetty jopa kohtuusperiaatteen nostamista sopimusvapauden periaatteen ylittäväksi oikeusperiaatteeksi sopimusoikeudessa. Nykyaikainen teknologinen kehitys luo uusia haasteita ja muutospaineita sopimusoikeudelle. Ollaankin mielenkiintoisten aikojen äärellä, sillä emme vielä tiedä minkälaiseksi tulevaisuuden sopimustoiminta uusien teknologioiden myötä muodostuu ja aiheuttaako se vaikutuksia sopimusvapauteen. Näkemys kuitenkin on, ettei heikomman suojaa olla ryhtymässä yleisellä tasolla tästä purkamaan.