Browsing by Author "Nousiainen, Taru"

Tutkielman aiheena on digitaalisen sisällön kauppa. Inspiraation lähteenä tutkielman aiheelle on toiminut Euroopan komission lokakuussa 2011 julkaisema ehdotus yhteiseksi eurooppalaiseksi kauppalaiksi (KOM(2011) 635 lopullinen). Komission mukaan digitaalimaailman kasvupotentiaali on valtava, mutta oikeudellinen sääntely on epävarmalla pohjalla. Tutkimuskysymystä määritettäessä on lähdetty siitä, kuinka todellinen EKL:n perusteluissa mainittu oikeudellinen epävarmuus digitaalisen sisällön kaupassa on. Tältä osin tutkimuskysymys voidaan muotoilla yksinkertaisesti seuraavalla tavalla: Onko digitaalisen sisällön kauppaa todella tarvetta säännellä muusta irtaimesta erillisenä? Lopputulokseen pääsemiseksi on tarpeen tarkastella ensin jo olemassa olevia säännösmalleja ja niiden soveltuvuutta, kun kaupankäynnin kohteena on digitaalinen sisältö, kuten älypuhelinten sovellukset tai tietokoneohjelmistot. Tarkastelun kohteena ovat kauppalaki ja kansainvälinen kauppalaki, eli CISG. Tutkielmassa on ensiksi lähdetty selvittämään sähköisen kaupan eri muotoja. Epäsuorassa sähköisessä kaupankäynnissä tavaroiden markkinointi ja myyminen tapahtuu sähköisesti, internetin välityksellä, mutta varsinainen toimitus fyysisesti; tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että epäsuoran sähköisen kaupankäynnin kohteena ovat tavalliset irtaimet esineet, kuten vaatteet tai elektroniikka. Suorassa sähköisessä kaupankäynnissä on kyse puolestaan internetin mahdollisuuksien täysimääräisestä hyödyntämisestä, sillä tällöin koko kauppatapahtuma voidaan hoitaa tilaamisesta toimitukseen sähköisesti. Suorasta sähköisestä kaupankäynnistä puhuttaessa kaupan kohteena onkin digitaalinen sisältö, kuten musiikki, elokuvat tai tietokone-ohjelmat, joiden toimittamiseen ei tarvita erillisiä fyysisiä instrumentteja, vaan ne voidaan toimittaa tilaajalle sähköisesti esimerkiksi suoraan tietokoneeseen lataamalla. Kolmannessa luvussa on käyty läpi sekä kotimaista että kansainvälistä lainsäädäntöä erityisesti digitaalisen sisällön kannalta. Erilaisia kotimaisia näkökulmia on haettu perinteisestä poikkeavasti sekä esine- että immateriaalioikeuksien alueelta. Loppuviimein tarkastelu kuitenkin kulminoituu kauppalakiin. Erityisesti oikeuskirjallisuudesta johdetun näkemyksen mukaan kauppalakia voidaan soveltaa analogisesti sellaisten sopimusten alueella, joilla ei ole omaa lainsäädäntöä, eikä näin ollen liene syytä olla soveltamatta sitä myös digitaalisen sisällön ollessa kaupan kohteena. Kansainvälisen kauppalain eli CISGin osalta on käyty läpi erityisesti sitä koskevaa oikeuskirjallisuutta. Toisin kuin hypoteesina ennen tutkimuksen tekoa oletettiin, CISG voisikin lähtökohtaisesti tulla sovellettavaksi myös tietokoneohjelmistojen kauppaan. Tulevaisuuden osalta tutkielmassa on selvitetty eurooppalaisen kauppalakiehdotuksen eri piirteitä aina sen esitetyn tarpeellisuuden arvioinnista yksittäisiin säännöksiin ja sitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin saakka. Kauppalakiehdotuksen perusteluiden mukaan merkittävimpiä esteitä yritysten rajatylittävälle kaupalle ovat siitä johtuvat korkeat liiketoimintakustannukset, jotka aiheutuvat muun muassa toisen jäsenvaltion sopimusoikeudellisen lainsäädännön selvittämisestä, oikeudellisen neuvonnan hankkimisesta johtuvista kustannuksista sekä toisen jäsenvaltion kuluttajalainsäädännön selvittämisestä. Näihin on siis ehdotuksen mukaan pyrkimys vaikuttaa, ja sen myötä saada digitaalisen sisällön kauppa kukoistamaan myös jäsenvaltioiden rajojen yli. Tutkielman loppupäätelminä esitetään, ettei erityissääntelylle kenties olisikaan todellista tarvetta. Tutkimuksen mukaan nykyiset lait olisivat pääasiassa sovellettavissa myös digitaaliseen sisältöön. Kenties parhaimpana vaihtoehtona voisi olla jo olemassa olevien lakien päivittäminen, kuten on erityisesti CISGin osalta ehdotettu. CISGin osalta esitetty ajatus CISGin ja EKL:n eräänlaisesta harmonisaatiosta ja sen myötä CISGin päivittämisestä onkin mielenkiintoinen ja varteenotettava vaihtoehto.