Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Nummelin, Jan"

Sort by: Order: Results:

  • Nummelin, Jan (2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan kuluttajan oikeussuojakeinoja vapaaehtoista vakuutusta koskevassa korvausriidassa. Nousseet oikeudenkäyntikustannukset ja kohonnut prosessikynnys ovat olleet prosessioikeudellisen keskustelun aiheina samaan aikaan, kun tuomioistuinlaitoksen ulkopuoliset riidanratkaisumenettelyt ovat saaneet yhä enemmän jalansijaa. Suomessa kuluttajariitalautakunta (ent. kuluttajavalituslautakunta) ja nykyään FINEn yhteydessä toimiva Vakuutuslautakunta ovat toimineet tuomioistuimen ulkopuolisina kuluttajariitojen ratkaisueliminä jo 1970-luvulta lähtien. Vaihtoehtoisen riidanratkaisun kenttä on kuitenkin ollut vuosien saatossa jatkuvan kehityksen kohteena. Esimerkiksi vuonna 2013 annettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta, joka saatettiin kansallisesti voimaan muussa kuin viranomaisessa tapahtuvasta kuluttajariitojen ratkaisusta annetulla lailla (1696/2015). Direktiivin johdosta myös kuluttajariitalautakunnasta annettua lakia (8/2007) ajantasaistettiin. Oikeudessamme kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välistä sopimussuhdetta säädellään usein pakottavin normein. Käytännössä vapaaehtoisten vakuutusten, kuten koti-, matka-, ja kaskovakuutusten tarkempi sisältö on kuitenkin jätetty vakuutusyhtiöiden vakioehtoluontoisilla vakuutusehdoilla määriteltäväksi. Vuoden 2020 aikana pandemiaksi levinnyt koronavirusepidemia on osoittanut, että myös vakuutusehtojen laadinnassa ja tulkinnassa saatetaan kohdata ennennäkemättömiä tilanteita. Vakuutusehtojen tulkinta ja soveltaminen erilaisiin tilanteisiin saattaa johtaa myös perusteltuihin erimielisyyksiin vakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön ja korvausta hakevan kuluttajan välillä, jolloin erimielisyydelle olisi osapuolten oikeuksien toteutumisen kannalta tärkeää saada ratkaisu. Kuluttajavakuutuksia koskevissa korvausriidoissa vakuutusyhtiö on kuitenkin lähtökohtaisesti elinkeinonharjoittajana kuluttajaa vahvemmassa asemassa niin tietotasoltaan kuin resursseiltaankin, minkä vuoksi kuluttajan asema kiistassa, joka koskee vakuutusyhtiön vakuutussopimukseen perustuvaa vastuuta, näyttäytyy lähtökohtaisesti varsin heikkona. Vakuutusyhtiön sisäisten muutoksenhakukanavien lisäksi kuluttajalla tulisikin olla myös tosiasiallinen mahdollisuus hakea oikeussuojaa vakuutusyhtiön ulkopuolelta. Tutkielmassa kuluttajan oikeussuojakeinojen tarkastelu keskitetään kuluttajariitalautakunnan ja FINEn tarjoamiin vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin sekä riita-asian oikeudenkäyntimenettelyyn. Tarkastelu aloitetaan vakuuttamisen lähtökohdista ja korvausriidan taustoista. Tarkastelun kohteeksi otetaan siten muun muassa vakuutussopimussuhteen perusteet ja vakuutusyhtiön antaman korvauspäätöksen oikeudellinen luonne. Tämän jälkeen luvussa kolme tutustutaan tarkemmin siviiliprosessille usein asetettuihin funktioihin ja prosessiperiaatteisiin, joiden avulla pyritään myöhemmin hahmottamaan siviiliprosessin ja vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien eroavaisuuksia kuluttajan näkökulmasta. Kolmannen luvun jälkeen käsitellään tarkemmin riita-asian oikeudenkäyntimenettelyä sekä kuluttajariitalautakuntaa ja FINEä. Tarkastelussa kiinnitetään huomiota muun muassa siviiliprosessin ja lautakuntamenettelyjen väliseen suhteeseen, menettelyjen erityispiirteisiin ja siihen, kuinka hyvin menettelyt edesauttavat oikeussuojan tosiasiallista saatavuutta. Tarkastelussa kiinnitetään huomiota muun muassa menettelyjen erityispiirteisiin liittyviin seikkoihin, kuten oikeudellisen asiantuntija-avun tarpeeseen, kuluriskeihin ja menettelyllisiin edellytyksiin saavuttaa asiassa aineellisesti oikea ratkaisu. Tarpeellisin osin tutkielmassa huomioidaan myös riidanratkaisuelimistä ja niiden ratkaisutoiminnasta saatavilla olevaa tilastotietoa. Lopuksi tutkielmassa pohditaan käsiteltyjen riidanratkaisuelimien suhdetta ja merkitystä muun muassa oikeuden saatavuuden kannalta. Pohdinnan aiheeksi tulee siten se, kuinka hyvin eri menettelyt takaavat kuluttajalle oikeuden tosiasiallisen saatavuuden, ja kuinka kuluttajan tulisi mahdollisesti menetellä ollessaan vapaaehtoisesta vakuutuksesta annetusta korvauspäätöksestä vakuutusyhtiön kanssa eri mieltä.