Browsing by Author "Numminen, Laura"

Tutkielmassa käsitellään ihmisoikeus- ja työntekijävelvoitteita sisältävän Code of Conduct -ohjeistuksen velvoittavuutta sopimusketjussa. Aihe liittyy yritysten yhteiskuntavastuun myötä tärkeänä pidettävään toimitus- ja hankintaketjujen vastuullisuuteen. Kun yritys haluaa sitouttaa välittömän sopimuskumppaninsa sopimuskumppanit eettiseen ohjeistukseen, se tulee tehdä tällaista velvollisuutta koskevan sopimusehdon avulla. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, milloin tällaiset vapaaehtoiset ihmisoikeusvelvoitteita sisältävät Code of Conduct -ohjeistukset ovat ylipäätään sitovia. Vakioluontoisten Code of Conduct -ohjeistusten osalta sitovuutta voidaan arvioida kuten yleisiä sopimusehtoja, ja vahvimpana liityntäperusteena päävelvoitetta koskevaan sopimukseen katsotaan olevan nimenomainen tahdonilmaisu ehtojen hyväksymisestä, taikka viittaus vakioehtoihin sopimuksessa sekä mahdollisuus tutustua ehtoihin. Tutkielmassa tarkasteltavan empiirisen aineiston perusteella nähdään, että yritysten käyttämien Code of Conduct -ohjeistusten ehdot toimittajan tai alihankkijan velvoitteesta jalkauttaa eettinen ohjeistus sopimusketjussa eroavat merkittävästi toisistaan. Tällaiset vastuullisuusehdot on monesti muotoiltu yleisellä tavalla, jolloin velvoitteen sisällön selvittäminen vaatii sopimuksen tulkintaa. Tutkielmassa esitetään sopimuksen sanamuotoa painottavat, eettisellä ohjeistuksella tavoiteltavat päämäärät huomioivat tulkintakannanotot tarkasteltavien sopimusehtojen sisällöstä sekä niiden luonteesta toiminta- tai tulosvelvoitteina. Tarkasteltavat sopimusehdot jaetaan tutkielmassa neljään ryhmään, joiden osalta yhteenvetona voidaan tiivistää, että yksi ryhmistä katsotaan tulosvelvoitteeksi ja muut kolme toimintavelvoitteiksi, joiden osalta vaadittava käytännön toiminta edellyttää tapauskohtaisten olosuhteiden arviointia. Voidaan huomauttaa, että tulosvelvoitteen osalta saattaa nousta esiin kysymys velvoitteen kohtuullisuudesta, vaikkakin kysymys tulee pitää erillään sopimusehdon tulkinnasta. Tarkasteltavien ehtoryhmien perusteella voidaan myös havaita, että osa ehdoista on niin ympäripyöreästi muotoiltuja, että vastuullisuuden jalkauttaminen sopimusketjussa ei niiden perusteella toteudu tehokkaasti. Mikäli sopimusvelallinen syyllistyy velvoitteensa osalta sopimusrikkomukseen, vahinkoa voi aiheutua sekä sopimusketjun yläpäässä toimivan, ehdot laatineen yrityksen, maineelle että ketjun alapäässä olevan yrityksen työntekijöille, joita Code of Conduct -ohjeistuksen ihmisoikeuksia koskevat ehdot suojaavat sopimus kolmannen hyväksi -doktriinin kautta. Tutkielmassa tarkastellaan välittömien sopimusosapuolten välistä vastuuta, toisin sanoen ehdot laatineen yrityksen sopijakumppanin vastuuta ehdot laatinutta yritystä kohtaan sekä ketjun alapäässä olevan yrityksen vastuuta omia työntekijöitään kohtaan. Mainevahingon korvauskelpoisuuteen liittyen katsotaan, että yrityksen maineella on taloudellista arvoa, jolloin aiheutuvat vahingot voivat tulla aineellisina korvattaviksi. Mainevahinko ja liikevaihdon väheneminen katsotaan tutkielmassa omiksi erikseen. Työntekijöille aiheutuvan vahingon osalta katsotaan, että varallisuusvahingon, kuten liian pienen tai saamatta jääneen palkan osalta vahinko on sopimusvastuun perusteella korvattavissa. Sen sijaan mahdollisen huonojen työolosuhteiden aiheuttaman kärsimyksen osalta todetaan, että vaikka sopimusvastuu ei lähtökohtaisesti sovellu aineettomien vahinkojen korvaamiseen, tutkielmassa tarkasteltavassa asetelmassa voisi olla perusteita myös tällaisten vahinkojen korvauskelpoisuudelle. Tutkielmassa esitetään lopuksi ehdotus toimivasta sopimusteknisestä muotoilusta ihmisoikeusvelvoitteita sisältävän Code of Conduct -ohjeistuksen jalkauttamiseksi sopimusketjussa. Tavoitteena on esittää sellaisia esitystapaan liittyviä seikkoja, jotka huomioitaessa vastuullisuus toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Myös liike-elämän realiteetit on joissain määrin huomioitu esitettävässä argumentaatiossa. Tutkielmassa katsotaan, että huomiota tulisi kiinnittää asianmukaisen liityntäperusteen lisäksi sopimusehtomuotoilujen selkeyteen, käytettävyyteen, ja riittävän täsmälliseen yksilöimiseen sekä ehdon sanamuodon että edellytettävän käytännön toiminnan osalta. Lisäksi katsotaan, että on hyvä sopia valvonnasta, riittävän suuresta sopimussakosta, koulutuksesta sekä mahdollisen vastuunrajoituslausekkeen rajaamisesta Code of Conduct -ohjeistuksen ulkopuolelle.