Browsing by Author "Nylander, Aino"

Joukkorahoitus on kasvattanut kovaa suosiota viimeisen vuosikymmenen aikana ja sillä tarkoitetaan yleisesti suurelle yleisölle esitettäviä avoimia pyyntöjä kerätä rahoitusta erilaisille hankkeille sekä yritystoimintaan. Se ei ole konseptina uusi, mutta sen ammattimainen välittäminen internetissä olevan palvelualustan välityksellä on. Osakepohjainen joukkorahoitus tarkoittaa yksityisen osakeyhtiön osakkeiden tarjoamista merkittäväksi internetissä toimivien palvelualustojen välityksellä. Joukkorahoituksella on katsottu olevan nykypäivänä merkittävä rahoituslähde erityisesti kasvuyritysten ja innovatiivisten yritysten keskuudessa ja arvioitu sillä olevan tässä yrityssegmentissä laajin kasvupotentiaali rahoituksen saatavuuden varmistamisessa. Listaamattomiin osakkeisiin sijoittaminen sisältää kuitenkin suuremman riskin kuin pörssisijoittaminen, joka herättää kysymyksen riittävän sijoittajansuojan toteutumisesta tässä rahoitusmuodossa. Osakepohjainen joukkorahoitus voi tulla tulkittavaksi moninaisen sääntelykehikon alaisuudessa. Suomeen säädettiin 2016 Joukkorahoituslaki (25.8.2016/734) selkiyttämään sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen oikeustilaa. Sitä aikaisemmin soveltuva lainsäädäntö oli epäselvä alan toimijoille erityisesti viranomaisten epäjohdonmukaisten tulkintojen takia. Joukkorahoituslaki on kuitenkin tuoreesta iästä huolimatta kokenut EU-oikeuden täytäntöönpanon johdosta osamuutoksia, jotka ovat vaikuttaneet niin välittäjän toimintamuotokohtaisiin edellytyksiin kuin sijoittajansuojan laajuuteen. Sijoittajansuojan taso riippuu erityisesti joukkorahoituksen välittäjän toimintamuodosta ja siihen soveltuvasta lainsäädännöstä. Uuden rahoitusvälineiden markkinat – direktiivin (2014S/65/EU), eli MiFID II:n implementoinnin seurauksena joukkorahoituksen sääntely muodostaa kansallisesti niin ikään kolmiportaisen järjestelmän, jossa sijoitusmuotoista joukkorahoitusta voi järjestää näin ollen rahoitusvälineillä toimiluvallinen joukkorahoituksen välittäjä tai rajoitetun toimiluvan sijoituspalveluyritys, sekä muilla kuin rahoitusvälineillä rekisteröitynyt joukkorahoituksen välittäjä. Toimiluvalliseen joukkorahoituksen välittäjään sovelletaan joukkorahoituslain lisäksi myös sijoituspalvelulakia (14.2.2012/747) täysimääräisenä. Sijoituspalvelulakia sovelletaan osittain myös rajoitetun toimiluvan sijoituspalveluyritykseen, joka voi puolestaan MiFID II:n osapoikkeussäännösten nojalla ainoastaan vastaanottaa tai välittää toimeksiantoja toimiluvalliselle sijoituspalveluyritykselle ja tarjota näihin liittyvää sijoitusneuvontaa. Rekisteröitynyt joukkorahoituksen välittäjä saa puolestaan tarjota toimeksiantojen välitystä tai vastaanottamista muilla kuin rahoitusvälineillä ja siihen soveltuva lainsäädäntö käsittää joukkorahoituslain, sekä yksittäisiä viittauksia sijoituspalvelulakiin. Tässä tutkielmassa pohditaan sijoittajansuojan toteutumista eri toimintamuotojen välillä, sekä tarkastellaan vastuunjakoa tiedonanto- ja selonottovelvollisuudesta rahoituksen välittäjän ja saajan välillä. Tutkielmassa konkretisoidaan myös sijoittajaan kohdistuvia riskejä, joita ei voida kaikkia lainsäädännöllä poistaa, mutta riittävällä niitä voidaan kaventaa riittävällä informaatiolla ja asianmukaisuusarvioilla. Sijoituspalvelulaissa määritellään joukkorahoituksen välittäjälle laajat menettelyvelvollisuudet ja ammattitaitovaatimukset erityisesti ei-ammattimaisen sijoittajan kohtaavassa palvelussa, kun puolestaan joukkorahoituslaissa lainsäädäntö jättää vielä jonkin verran tulkintakysymyksiä välittäjän vastuusta. Osapoikkeukseen perustuvaa kevennettyä sääntelykehikkoa verrataan myös muutoin MiFID II:n täytäntöönpanolla tiukennettuun sääntelyyn.