Browsing by Author "Odabasi, Daniel"

Tämä tutkielma on oikeushistoriallinen katsaus Euroopan unionin kilpailuoikeuden varhaisvaiheista. Tarkemmin ottaen tutkielman tarkoituksena on arvioida sitä, miten amerikkalainen sääntely vaikutti EU:n kilpailuoikeuden syntyyn 1950-luvulla. Ilmiötä tarkastellaan oikeushistorian ja oikeusvertailun näkökulmista, erityisesti hyödyntäen oikeuden rakenteellista selittämistä. Pohdinnan keskiössä on ympäröivä yhteiskunta, ja oikeutta analysoidaan aikansa taloudellisten ja poliittisten kontekstien valossa. EU:n kilpailuoikeuden on usein sanottu syntyneen liittoutuneiden painostuksesta toisen maailmansodan jälkeen, mutta tutkielmani korostaa eurooppalaisen tradition omaleimaisuutta. EU:n kilpailuoikeuden synty liittyy läheisesti sotien jälkeiseen poliittiseen tavoitteeseen luoda vakaa perusta rauhalle. Vuonna 1951 perustetun Euroopan hiili- ja teräsyhteisön tarkoituksena oli yhdistää toisiaan vastaan sotineiden maiden teollisuuden kannalta keskeiset tuotannonalat, mikä edesauttaisi pysyvän rauhan saavuttamista. Ranskan pyrkimyksenä oli lisäksi estää Saksan taloudelle tärkeän Ruhrin teollisuuden nouseminen Euroopan johtoon. Siksi hiilen ja teräksen tuotanto oli saatettava yhteiseen valvontaan, mikä ei olisi ollut mahdollista ilman tuotannonaloja koskevan kilpailun valvontaa. EHTY:n syntyyn vaikuttivat eurooppalaiset poliitikot, kuten ranskalaiset Jean Monnet ja Robert Schuman sekä saksalaiset Konrad Adenauer, Walter Hallstein ja Ludwig Erhard. Lisäksi sääntöjen muotoiluun vaikutti Yhdysvallat, kun Monnet oli hankkinut kilpailusääntöjä laatimaan amerikkalaisen professori Robert R. Bowien. Kuusi vuotta myöhemmin hiili- ja teräsyhteisön menestystarina johti taloudellisen yhteistyön ulottamiseen koko talouteen. Ajatuksena oli, että eurooppalaisen integraation seuraavana vaiheena luotaisiin yhteismarkkinat ilman tulleja. Tavoitteena oli edistää Euroopan menetystä tavaroiden, palveluiden, pääoman ja työvoiman vapaan liikkuvuuden kautta sekä samalla vahvistaa vakaata perustaa rauhan säilymiselle. Ilman kilpailua rajoittavan toiminnan sääntelyä kaupan esteiden poistaminen ei olisi ollut mahdollista. ETY:n syntyyn vaikuttivat eurooppalaiset päättäjät, kuten belgialainen Paul-Henri Spaak ja saksalainen Hans von der Groeben. Sekä EHTY:n että ETY:n osalta osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että kilpailusäätöjen tulisi olla osa yhteisöjä. Sen vuoksi Yhdysvaltojen painostusta ei tarvittu. Kiistaa kuitenkin syntyi siitä, minkälaiset ja kuinka tiukat sääntöjen tulisi olla, erityisesti kartellikiellon osalta. Painoarvoa on annettu neuvottelijoiden ja lopullisten sääntöjen ordoliberaaleille vaikuttumille, mutta tässä tutkielmassa korostetaan kiistojen ratkenneen lopulta reaalipoliittisista syistä. Keskeisimmät eurooppalaiset päättäjät tiedostivat EHTY:n kohdalla sen synnyn merkityksen Euroopan pitkäaikaisen rauhan saavuttamiselle ja ETY:n kohdalla tarpeen Euroopan taloutta ja rauhan pyrkimyksiä hyödyttävien markkinoiden integroimisesta. Tavoitteiden saavuttamiseksi osapuolten oli tehtävä kompromisseja. Tiivistäen voidaan todeta, että Yhdysvalloilla ei ollut EU:n varhaisen kilpailuoikeuden synnyn kannalta ratkaisevaa merkitystä.