Browsing by Author "Oesch, Sofia"

Tiedon määrä ja sen merkitys liike-elämässä on kasvanut viime vuosina. Suuri ja yleensä kallisarvoisin osa tästä tiedosta on yhtiöiden salassa pitämää luottamuksellista tietoa. Mikäli tällainen luottamuksellinen tieto täyttää liikesalaisuuslain (595/2018) kriteerit, tietoa voidaan kutsua myös liikesalaisuudeksi. Liikesalaisuudelle tunnunomaista on, että tieto on salaista, sillä on taloudellista arvoa ja tiedon haltija pyrkii pitämään sen salassa. Luottamuksellinen tieto voi tuottaa haltijalleen kilpailuetua suhteessa muihin alalla toimiviin. Tieto menettäisi arvonsa, mikäli se olisi julkista ja kaikkien käytettävissä. Yritykset voivatkin käyttää paljon voimavaroja siihen, että niiden liikesalaisuudet pysyvät salaisina. On kuitenkin tilanteita, joissa yhtiö joutuu luovuttamaan luottamuksellista tietoa ulkopuoliselle – joskus jopa samalla alalla toimivalle kilpailijalle. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi yrityskaupat, jossa myyjä luovuttaa ostajaehdokkaalle tai –ehdokkaille huomattavia määriä salassa pidettävää tietoa. Liike-elämässä on ollut jo pitkään tapana suojata luottamuksellisia tietoja solmimalla yhteistyökumppaneiden kanssa salassapitosopimuksia, joiden avulla lakiperustaista suojaa voidaan täsmentää ja laajentaa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää salassapidon muodostamisen eri tapoja yrityskaupoissa ennen varsinaisen pääsopimuksen – kauppakirjan – allekirjoittamista ja kaupan toteuttamista. Pääpaino on erityisesti yrityskauppoihin liittyvien neuvottelujen ja niihin sisältyvien sopimusten salassapito prekontraktuaalisten sopimusten avulla. Yrityskauppakehys tarjoaa hedelmällisen pohjan tutkielmalle, sillä yrityskauppa on tyypillisesti monimutkainen prosessi, johon voi sisältyä useita erilaisia prekontraktuaalisia sopimuksia. Lisäksi prosessissa on yleensä mukana useampia osapuolia. Näin on myös tilanteissa, joissa todellisia neuvotteluosapuolia on vain kaksi, sillä mukana on usein kolmansia osapuolia, kuten rahoittajia, juridisia neuvonantajia, investointipankkiireja ja joissakin tapauksissa valvontaviranomaisia. Salassapitosopimus solmitaan tyypillisesti neuvottelujen edettyä vaiheeseen, jossa myytävästä kohteesta luovutetaan neuvotteluosapuolelle arkaluonteisia tietoja. Salassapitosopimus on yleensä ensimmäinen prekontraktuaalinen sopimus, johon neuvotteluosapuolet sitoutuvat. Salassapitoa ei aina konstruoida nimenomaisesti salassapitosopimuksella, vaan se voidaan sisällyttää ehdon muodossa muihin prekontraktuaalisiin instrumentteihin, kuten esisopimukseen, aiesopimukseen tai osaksi eksklusiviteettisopimusta. Prekontraktuaaliset instrumentit ovat elinkeinoelämän kehityksen tulosta, eikä niistä ole juuri erityislainsäädäntöä. Tutkielmassa perehdytään tapoihin, joilla luottamuksellisen tiedon haltija voi pyrkiä huomioimaan tällaisen tiedon salassapidon pääsopimusta edeltävillä sopimuksilla. Yrityskaupoissa liikesalaisuuksia suojataan poikkeuksetta salassapitoehdolla tai -sopimuksella. Nykyinen lainsäädäntömme tarjoaa kuitenkin myös lakisääteistä suojaa sellaiselle luottamukselliselle tiedolle, joka täyttää liikesalaisuuslain edellytykset. Tutkielmassa paneudutaan liikesalaisuuslain mukaiseen suojaan sekä siihen, mitä liikesalaisuuden suoja lain mukaan todella kattaa. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa osapuolet solmivat salassapitosopimuksen, mutta käyttävät laista seuraavaa terminologiaa. Mikäli sopimuksessa ei ole erikseen määritelty liikesalaisuuden merkitystä kyseisessä sopimuksessa, suojaa voi saada vain lain kriteerit täyttävä tieto, osa luottamuksellisesta tiedosta voi jäädä näin ollen salassapitovelvoitteen ulkopuolelle, mahdollisesti vastoin luovuttavan osapuolen alkuperäistä tahtoa.