Browsing by Author "Oijala, Tiina"

Tutkielman tarkoituksena on arvioida pienen intressin riita-asioiden ratkaisemisen toimivuutta kirjallisessa menettelyssä. Metodina käytetään teoreettista ja käytännöllistä lainoppia sekä oikeudellisen siirrännäisen eli transplantin tutkimista. Arvioinnissa sovelletaan lisäksi kattavasti access to justice -tutkimusta. Tutkimus perustuu havainnolle, jonka mukaan oikeudenkäymiskaari ei nykyisellään sisällä pienille riita-asioille sopivaa menettelytapaa minkä myötä prosessikynnys on kohonnut kestämättömän korkeaksi. Tutkimuksessa selvitetään kirjallisen valmistelun käyttömahdollisuuksia ja sitä, voidaanko käytön laajentamisella vastata nykyisiin pieniä riitoja koskeviin oikeudenkäyntihaasteisiin, kuten menettelyjen pitkittymiseen ja oikeudenkäyntikulujen kohoamiseen. Ongelmaan on ehdottoman tärkeää puuttua, sillä tällä hetkellä monet riidat jäävät tuomioistuimen ulkopuolelle liian korkeaksi kohoavien kulujen pelossa. Riita-asian kirjallista ratkaisemista laajennettiin lakiuudistuksella vuonna 2003, jolloin oikeudenkäymiskaaren 5 lukuun lisättiin 27a §. Uudistuksen myötä myös riitaisa asia on ratkaistavissa kirjallisessa valmistelussa, jos riita on laadullisesti riittävän selvä sekä osapuolet ovat antaneet suostumuksensa. Pääsääntönä on kuitenkin oikeudenkäymiskaaren mukaan edelleen jokaisen oikeus saattaa asiansa käsiteltäväksi suullisessa istunnossa. Suullisuuden vaatimus perustuu EIS 6(1) artiklaan sekä PL 21 §:ään. Perustuslaintasoisuudesta johtuen suullisuuden periaatteesta ei voida lähtökohtaisesti joustaa, ja tämä aiheuttaa haasteita kirjalliselle menettelylle. Tutkielmassa analysoidaan EIS 6(1) artiklan ja PL 21 §:n säännösten suhtautumista asian ratkaisemisen laajentamiseen yhä enemmän kirjallisen menettelyn suuntaan. Kuulemisperiaate ja oikeus suulliseen käsittelyyn vaikuttavat estävän menettelyn kategorisen siirtämisen kirjalliseen muotoon ennalta vahvistettujen riidan intressien kohdalla. Pienen intressin riita-asioiden ratkaisemisen keventäminen vaatii siten analyysin keskittämistä toisiin ratkaisutapoihin, joiden kautta kyettäisiin turvaamaan perusoikeuksien ja prosessitavoitteiden toteutuminen kirjallista valmistelua tehokkaammin. Teoriaosan loppupuolella esitellään vaihtoehtoisia tapoja pienen intressin riitojen ratkaisemiseksi. Hyvänä esimerkkinä toimii Norjan pienten asioiden oikeudenkäyntimenettely, johon ohjataan noin 15.000 euron intressin alle jäävät riidat. Norjan mallissa menettelyn sujuvoittamiseen, nopeuttamiseen ja kustannusten alentamiseen on puututtu kevennetyn suullisen menettelyn kautta sekä asettamalla muutoksenhaun edellytykseksi valitusluvan myöntäminen. Suomea jo osittain koskettava eurooppalainen vähäisten vaatimusten menettely on käytettävissä jäsenmaiden välisissä rajat ylittävissä riidoissa. Eurooppalainen prosessi perustuu Suomen mallin tapaan menettelyn kirjallisuuteen, mutta asiamieskuluihin on puututtu vakiolomakkeiden kautta, jotka mahdollistavat menettelyyn osallistumisen ilman lakimiehen apua. Kummassakin menettelytavassa on lähtökohtana tavoite, jossa maallikot voivat ajaa asiaansa ilman lainoppineen edustusta. Tätä on tarpeen tavoitella myös kotimaisesti. Analyysin myötä tutkimuksessa saavutetaan lopputulos, jossa todetaan tehokkaimpana oikeudenkäyntikuluihin puuttumisen tapana olevan 2-3 tuntia kestävän kevennetyn suullisen menettelyn järjestäminen vakiolomakkeiden pohjalta. Prosessikynnystä saadaan laskettua ja taattua jokaiselle pääsy oikeuteen mahdollistamalla asian ajaminen itse ilman lakimiestä, tiivistämällä asian käsittely mahdollisimman tehokkaaksi paketiksi ja asettamalla tiukka seula muutoksenhaulle. Tutkielman lopussa esitetään johtopäätökset analyysin pohjalta. Tämän lisäksi tuodaan esiin ideoita, joilla tutkimusta voisi jatkaa tai laajentaa.