Browsing by Author "Oikarinen, Matias"

Tutkielmassa tarkastellaan luottolaitoksia koskevan palkitsemissääntelyn perusteita, merkitystä ja ongelmia. Varomattomaan riskinottoon kannustaneita palkitsemisjärjestelmiä on pidetty finanssikriisin yhtenä perussyynä. Palkitsemissääntelyn rationa on ehkäistä kannustimia, joilla edistetään vakaustavoitteen vastaista liiallista riskienottoa. Suomen pankkisektorin koon kasvu korostaa rahoitusvakautta potentiaalisesti uhkaavien tekijöiden analysointia ja torjuntaa. Tutkielman akateeminen mielekkyys perustuu palkitsemissääntelyn poikkeamiseen yleisistä yhtiöoikeudellisista periaatteista. Palkitsemissääntelyä on koordinoitu ylikansallisesti epäterveen sääntelykilpailun välttämiseksi. Nykyinen palkkiosääntely perustuu EU-direktiiviin 2013/36/EU. Sääntelytarve ei ole Suomen kohdalla ilmeinen, koska palkitsemisjärjestelmiin ei ole sisältynyt piirteitä, jotka kannustaisivat riskinkantokyvyn ylittävään riskinottoon. Kannustin- ja sitouttamisjärjestelmiä on pidetty keskeisenä keinona johdon ja osakkeenomistajien agenttiongelman ratkaisemiseksi. Palkitsemistematiikan merkityksestä kriisin synnyssä ei myöskään ole ollut yksimielisyyttä taloustieteilijöiden keskuudessa. Pankkien bonuskulttuurin poliittisen herkkyyden on arveltu johtaneen palkitsemiskysymysten ylikorostumiseen. Palkkioiden rajoittamisen tehokkuutta riskinoton hallitsemiseksi on lisäksi epäilty. Sääntelyn nykymuotoon sisältyy rakenteellisia ongelmia, joilla saattaa olla haitallisia vaikutuksia EU:n pankkisektorin kilpailukykyyn, toimihenkilöiden insentivointiin sekä keinotekoisten palkkiorakenteiden muodostumiseen. Kotimaisessa keskustelussa EU-perusteista governance-sääntelyä on arvosteltu poliittisten kompromissien synnyttämistä epätyydyttävistä lopputuloksista. Vastaavalla tavalla kriisiolojen ylikorostamisen on pelätty johtavan sääntelyn ylilyönteihin. Tutkielmassa onkin aiheellista tarkastella myös poliittisten tekijöiden merkitystä sääntelyä annettaessa, koska finanssialan kohtuuttomaksi koettu palkitsemistaso synnytti laajempaa yleispoliittista tilausta palkkioiden rajoittamiseksi. Tältä osin pyritään selvittämään, perustuuko palkitsemissääntelyn priorisointi taloustieteelliseen analyysiin sääntelyn tehokkuudesta vai palkkiosääntelyn poliittisesta suosiosta. Riskinoton rajoittamiseen liittyy pankeissa julkisten turvaverkkojen ja kumoonmenosta aiheutuvien ulkoiskustannusten takia vahva julkinen intressi. Osakkeenomistajakeskeisen governancen on katsottu olevan ristiriidassa tavoitteen kanssa, koska osakkeenomistajat suhtautuvat rahoitusteorian mukaan riskinottoon velkojia myönteisemmin. Lyhytjänteinen voitontavoittelu ja rahoitusvakaus ovat keskenään yhteensopimattomia. Sääntely-ympäristön monimutkaisuuden ja toimijoiden kyvyn väistää sääntelyä on koettu haastavan yhtiöoikeudellisen valtavirtamallin, jossa luotetaan lainsäätäjän kykyyn asettaa sidosryhmien kannalta riittävät pelisäännöt. Shareholder primacy -mallin ”höllentämisen” on tulkittu johtavan sosiaalisesti kestävämpään riskinoton tasoon. Sidosryhmämalliin siirtyminen ei kuitenkaan ole vailla haittavaikutuksia. Klassisen monen isännän ongelman lisäksi stakeholder-malli hankaloittaa pääoman keräämistä, mikä on vastoin vakavaraisuussääntelyn päämääriä. Osakkeenomistajien asemaa turvaava sääntely on keskeistä pääomanmuodostuksen kannalta. Kotimaisessa yhtiön etua koskevassa keskustelussa lyhyen aikavälin arvon maksimointi on hylätty ajatusmallina. 1990-luvun pankkikriisissä säästöpankkien aidon omistajuuden puute tulkittiin pikemminkin yhdeksi romahduksen selittäjäksi. Tutkielman tuloksina havaitaan taloudellisten ja poliittisten tekijöiden yhteisvaikutus sääntelyn taustalla. Markkinamekanismin kitkatekijät ja riskinoton ulkoisvaikutukset puoltavat jonkinlaista roolia erityiselle pankkien palkkiosääntelylle. Sääntelyn priorisointi liittyi kuitenkin myös poliittisen hyödyn tavoitteluun, mikä on heijastunut eräisiin epätyydyttäviin sääntelyratkaisuihin. Governance-sääntely ei ole immuuni poliittisten pisteiden keräämiseksi annetuille reformeille. Tutkielma avartaa kotimaisia käsityksiä pankkien governancen erityispiirteistä, EU-sääntelyn dynamiikasta sekä taloudellisten ja poliittisten tekijöiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta governance-sääntelyssä.