Browsing by Author "Oiva, Laura"

Tutkielmassa on kaksi toisiinsa tiiviisti kytkeytyvää tarkastelun kohdetta. Ensinnäkin tutkielmassa tarkastellaan tilannetta, jossa tekijänoikeussuojattua materiaalia syntyy työsuhteessa eikä ole nimenomaisesti sovittu, kenelle tähän liittyvä tekijänoikeus kuuluu. Tekijänoikeudellisen lähtökohdan mukaan oikeus teokseen kuuluu lähtökohtaisesti tekijälle eli työntekijälle, kun taas työoikeudellisten periaatteiden mukaan työsuhteessa tehty teos kuuluu työnantajalle työntekijän saadessa suorituksestaan vastikkeen. Lainsäätäjä on ratkaissut konfliktin tietokoneohjelmien ja tietokantojen osalta, mutta kaikkien teoslajien osalta asiasta ei ole sääntelyä. Kahden varsin erilaisen lähestymistavan välisenä kompromissina on pidetty normaalikäyttösääntöä, jonka mukaan työnantaja saa käyttöoikeuden työntekijän työsuhteessa luomaan teokseen normaalin toimintansa edellyttämässä laajuudessa. Sääntö on todettu tulkinnanvaraiseksi. Epäselvyys aiheuttaa erimielisyyksiä ja voi johtaa siihen, että tekijänoikeudet jäävät loppujen lopuksi kokonaan hyödyntämättä. Lainopin metodia hyödyntäen tutkielmassa havaitaan, että normaalikäyttösäännön haasteet liittyvät erityisesti työnantajan normaalin toiminnan määrittelyyn sekä käyttöoikeuden asiallisen ja ajallisen ulottuvuuden epäselvyyteen. Tekijänoikeudessa yleisesti tunnetun suppean tulkinnan periaatteen yhteys normaalikäyttösääntöön ei myöskään ole aivan selvä. Toiseksi tutkielmassa pohditaan, millainen merkitys työsuhdetekijänoikeutta koskevalla olettamasäännöksellä olisi tilanteissa, joissa työsuhdetekijänoikeudesta ei ole sovittu ja joissa normaalikäyttösääntö tulee sovellettavaksi. Esillä on toistuvasti ollut säännösehdotus, jonka mukaan työsuhteessa tehty teos kuuluisi automaattisesti työnantajalle. Eri intressiryhmiä edustavat osapuolet ovat olleet erimielisiä siitä, tulisiko asiasta säätää lailla vai ei ja jos kyllä, miten. Olettamasäännöstä koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa on kautta aikain nostettu esiin digitaalinen kehitys tekijänoikeuden alalla ja todettu sen aiheuttavan muutospaineita lainsäätäjälle. Normaalikäyttösääntöön yhä edelleen liittyvä epäselvyys ja toimintaympäristön raju muutos sekä muutoksen seurauksena tekijänoikeuden kasvava taloudellinen potentiaali tekevätkin asian tarkastelemisesta edelleen relevantin. Olettamasäännöksen tarkastelun tukena käydään läpi työsuhdetekijänoikeudellista sääntelyä eri maissa. Erot erilaisissa oikeusperinteissä heijastavat erilaisia käsityksiä tekijyydestä, tekijänoikeuden olemuksesta ja sen tavoitteista. Tutkielmassa tarkastellaan eri lähestymistapoja tekijänoikeuteen sekä suomalaiseen työsuhdetekijänoikeuskeskusteluun kahden oikeusperinteen tarkastelun kautta sekä niihin sisältyvien personalistisen ja pragmaattisen konseptin avulla. Tutkielmassa havaitaan, että riippuisi säännöksen sisällöstä ja muotoilusta, miten hyvin se voisi vastata nykyisen oikeudentilan haasteisiin. Toisaalta se voisi selkeyttää joitakin normaalikäyttösääntöön liittyviä ongelmia, mutta potentiaalisesti monet nykyiseen normaalikäyttösääntöön liittyvät käytännön haasteet jäisivät sääntelystä huolimatta ratkaisematta. Huomionarvoista on myös se, ettei säännös ratkaisisi sitä fundamentaalista ongelmaa, että normaalikäyttösääntö pyrkii yhdistämään kaksi täysin vastakkaista lähestymistapaa. Säännös voisi joiltakin osin helpottaa käytännön soveltamista, mutta lainsäätäjä voisi sääntelyn myötä joutua määrittelemään tekijänoikeuden olemusta ja sen tavoitteita uudelleen.