Browsing by Author "Ojala, Joona"

Projektisopimusten kontekstiin sijoittuva tutkielmani käsittelee tilaajan puolelta tapahtuvan sopimuksen purkamisen edellytyksiä ja purkamisesta seuraavan toimittajan vahingonkorvausvastuun laajuutta. Projektisopimukset ovat pitkäkestoisia tiettyyn työntulokseen tähtääviä sopimuksia, joissa osapuolten välinen yhteistyö ja vuorovaikutus ovat korostuneessa asemassa. Projektisopimusten ominaispiirteinä voidaan nähdä esimerkiksi sopimuksen dynaamisuus, osapuolten korostunut lojaliteettivelvollisuus ja osapuolten etujen yhteys. Projektisopimukseksi voidaan luokitella esimerkiksi rakennusurakkasopimukset ja IT-järjestelmien toimitussopimukset. Projektisopimusten ominaispiirteet otetaan huomioon sopimuksen purkamista ja toimittajan vahingonkorvausvastuuta koskevassa tarkastelussa. Sopimuksen purkaminen perustuu toimittajan olennaiseen sopimusrikkomukseen. Sopimusrikkomuksen olennaisuuden arviointi on punnintaa osapuolten intressien välillä. Projektisopimusten korostunut lojaliteettivelvollisuus asettaa olennaisuuskynnyksen tavallista korkeammalle ja samalla purkamisen viimesijaisuus nousee yhä suurempaan arvoon. Purkuarvioinnissa on punnittava erityisesti sopimusrikkomuksen merkitys tilaajalle, mutta toisaalta myös purkamisen haitalliset vaikutuksia toimittajalle. Toimittaja ei aina pysty hyödyntämään projektiin käytettyjä resursseja, jolloin purkamisen haitalliset vaikutukset korostuvat. Sopimuksen purkamisesta seuraa toimittajan vahingonkorvausvastuu tilaajaa kohtaan. Vahingonkorvausvastuun lähtökohtana purkutilanteessa on positiivinen sopimusetu, jonka perusteella tilaajalla on oikeus päästä siihen asemaan, jossa tilaaja olisi ollut ilman sopimuksen purkamista. Lisäksi vahingonkorvausvastuun arvioinnin taustalla vaikuttavat täyden korvauksen periaate ja rikastumiskielto. Korvattavien vahinkojen määrittelyssä haastavaa projektisopimusten osalta on se, ettei projektisopimuksissa voida aina sopimuksentekohetkellä täsmällisesti määrittää tavoiteltavaa työntulosta. Tällöin on vaikea määrittää, mihin asemaan tilaaja olisi päässyt ilman sopimuksen purkamista. Tilaajalla on lähtökohtaisesti oikeus saada aiheutuneet vahingot korvatuksi varsin laajasti. Tilaajalla on oikeus niin sopimuksenmukaisen työntuloksen menetyksestä, kuin varsinaisesta sopimuksen purkamisesta aiheutuneisiin vahinkoihin. Korvattavia vahinkoja voivat olla esimerkiksi purkamisen selvittelystä ja käsittelystä aiheutuneet kustannukset, sopimusrikkomuksen johdosta menetetyt tuotot ja tulot tai suorituksen taloudellinen arvo sekä kateostosta aiheutunut hinnanerokorvaus. Rikastumiskiellosta seuraa, että tilaajalle sopimuksen purkamisesta aiheutuneet säästöt on kuitenkin vähennettävä lopullisesta vahingonkorvauksen määrästä. Lisäksi toimittajan hyväksi on otettava huomioon tilaajan mahdollinen myötävaikutus vahingon syntymiseen tai aiheutuneen vahingon laajenemiseen. Projektisopimuksissa korostunut lojaliteettivelvollisuus asettaa tilaajalle suurempia paineita ponnistella vahinkojen minimoimisen eteen. Soveltuvien oikeussääntöjen lisäksi vahingonkorvausvastuuta tarkastellaan sopimuskäytäntöä silmällä pitäen. Vaikka projektisopimus on luonteeltaan dynaaminen, sopimusehdoilla on merkitystä erityisesti vahingonkorvausvastuun arvioinnissa. Osapuolet voivat tehostaa sopimuksessa pysymistä ja helpottaa näyttöongelmien aiheuttamia haasteita sopimussakkojen avulla. Sopimussakot eivät lähtökohtaisesti rajoita vahingon enimmäismäärää, mutta toisaalta tosiasiallinen vahingon määrä tulee tavallisesti korvattavaksi vain sopimussakon ylittäviltä osin. Osapuolet voivat kuitenkin rajoittaa vahingonkorvausvastuuta vahingon enimmäismäärän tai tiettyjen vahinkolajien osalta. Sopimusehtojen tulkinnassa on viime kädessä otettava huomioon osapuolten yhteinen tarkoitus ja tapauskohtaiset olosuhteet, kuten sopimussakon suhde odotettavissa olevaan vahinkoon.