Browsing by Author "Ojala, Jukka"

Tutkimus on oikeushistorian pro gradu -työ, joka käsittelee Rooman valtakunnan valtastruktuurin muutosta siirryttäessä tasavallasta itsevaltiuteen ja muutoksen vaikutusta oikeudellisiin toimijoihin. Ajallisesti tarkastelu keskittyy aikaan toisesta puunilaissodasta prinsipaattikauden loppuun, eli noin vuodesta 218 eKr vuoteen 284 jKr. Ajanjakso kattaa roomalaisen oikeuden esiklassisen ja klassisen kauden. Tasavaltaista valtastruktuuria kuvatessa on aiheellista viitata myös varhaisempiin aikoihin. Tutkimuksessa tarkastellaan tasavallan rapautumiseen ja sortumiseen johtaneita syitä sekä itsevaltiuteen siirtymisestä aiheutuneita muutoksia oikeudellisissa toimijoissa. Toisen puunilaissodan jälkeen Rooman valtakunta oli muutostilassa, ja sekä sosiaalinen että taloudellinen rakenne kokivat muutoksia. Samaan aikaan Rooma oli kasvanut myös alueellisesti. Valtaa pitäneen yläluokan yhtenäisyys alkoi heikentyä ja senaattiin muodostui kilpailevia ryhmiä. Kiistanalaisiksi nousivat varsinkin kansalaisuuden laajentamiseen ja maareformeihin liittyneet seikat. Kamppailut vallasta muodostuivat verisiksi puhdistuksiksi, myöhemmin myös sisällissodiksi. Sisällissotien jälkeen Rooma siirtyi itsevaltiuteen. Tämän kehityksen myötä Augustus nousi tosiasiallisesti itsevaltiaaksi ja omaksui laajat valtuudet. Hän ei kuitenkaan muodollisesti ollut itsevaltias, vaan hänen valtansa nojasi sekä virallisiin tehtäviin että hänen omaan epäviralliseen vaikutusvaltaansa ja sotavoimien hallintaan. Myös häntä seuranneet varhaiset keisarit nojasivat pitkälti samoihin perusteisiin, mutta keisarin asema vahvistui prinsipaattikauden aikana ja keisarien toimissa on nähtävissä pyrkimys oman valtansa vakiinnuttamiseen sekä vahvistamiseen. Keisarinvallan myötä vanhat tasavaltaiset oikeuslähteet alkoivat korvautua uusilla keisarillisilla lainsäädäntöinstrumenteilla ja vanhat lainsäädäntöelimet, eli senaatti, virkamiehet ja kansankokoukset menettivät hiljalleen merkityksensä. Niiden rinnalle nousi uusi keisarillinen hallintokoneisto ammattivirkamiehineen. Rikosoikeuden ala kasvoi keisarikaudella ja yksityisoikeudellisia asioita varten syntyi uusi oikeudenkäyntimenettely. Nämä liittyivät osittain myös toisiinsa, sillä uutta oikeudenkäyntimenettelyä käytettiin soveltuvin osin myös rikosoikeuden piirissä. Myös juristiprofession sekä oikeustieteen merkitys kasvoi ja oikeustieteellisen koulutuksen tarjonta lisääntyi.