Browsing by Author "Ojanen, Lia"

Voisimme kysyä, aiheuttaako ylikansallisten yritysten kasvaminen ihmisoikeuksien vaarantumista maailmanlaajuisesti. Perinteisesti on katsottu, että pelkästään valtioilla on velvollisuus ihmisoikeuksien toteutumisessa, mutta nykypäivänä ylikansallisilla yrityksillä voi olla laajakantoisia vaikutuksia ihmisoikeuksiin eri puolilla maailmaa. Kansainvälinen ihmisoikeussääntely ei aseta oikeudellisia velvoitteita yrityksille. Yritysvastuuta on kuitenkin säännelty kansainvälisesti erinäisin suosituksin sekä ohjeistuksin. Näillä mainituilla säännöksillä ei ole kuitenkaan minkään asteista juridista sitovuutta, eivätkä loukkauksien kohteiksi joutuneet uhrit voi vedota niihin kansainvälisissä tuomioistuimissa. Yritysten vastuuta ihmisoikeuksien toteutumisessa on säännelty niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla. Valtioilla ei ole toimivaltaa säännellä ylikansallisia yhtiöitä eivätkä kansalliset tuomioistuimet omista valmiuksia käsitellä yritysten globaaleja ihmisoikeusloukkauksia. Ylikansalliset yritykset eivät ole pelkästään sijoittuneet yhteen valtioon, vaan niiden toimintamalli pitäisi olla kestävää globaalisti. Yritysten rekisterivaltioiden on miltei mahdotonta säännellä näitä yrityksiä sitovasti, kun taas isäntävaltiot eivät oman hyvinvointinsa vuoksi usein tahdo kritisoida ylikansallisia yrityksiä peläten niiden vaihtavan hyväksyvämpään maahan. Valtiot eivät myöskään ole valmiita luopumaan osasta suvereenia valtaansa, jotta kansainväliset järjestöt voisivat sitovasti säännellä ylikansallisia yrityksiä. Yhdistyneiden Kansakuntien sekä Euroopan Taloudellisen Yhteistyöjärjestön suositukset ovat pelkästään muodollisesti "soft law"- instrumentteja ja niiden muuntaminen juridisesti sitoviksi vaatisi kaikkien jäsenvaltioiden hyväksynnän. Tutkielmassani esittelen erinäisiä sääntelytapoja, jotka suoranaisesti sääntelevät yritysten velvollisuutta ihmisoikeuksien toteuttamisessa. Erityisesti tarkastelen Yhdistyneiden Kansakuntien, Euroopan Taloudellisen Yhteistyöjärjestön sekä Kansainvälisen Työjärjestön kansainvälisiin suosituksiin ja standardeihin perustuvia ihmisoikeusvelvoitteita. Kansallisesti ihmisoikeudet ovat inkorporoitu valtion perustuslakeihin ja nykyisin esimerkiksi Amerikan Yhdysvalloissa ovat kansalliset tuomioistuimet alkaneet käsitellä yritysten tekemiä ihmisoikeusloukkauksia. Yritykset ovat myös itse alkaneet luoda eettisiä toimintaohjeitaan, joita noudatetaan yrityksen sisäisessä sekä ulkoisessa toiminnassa. Tarkoituksenani on osoittaa, miten erinäiset kansainväliset sääntelytavat eivät ole juridisesti sitovia tai ovat muulla tavoin tehottomia. Yritysten annetaan vapaasti päättää ne velvoitteet, joihin ne sitoutuvat. Tätä valta-asemaa yritykset käyttävät hyväkseen nostattaakseen omaa taloudellista kannattavuuttaan samalla unohtaen roolinsa ihmisoikeuksien toteuttajana. Uskon, että tulevaisuudessa sääntelyyn voidaan saada muutos. Kuluttajat, asiantuntijat, kansainväliset järjestöt sekä valtiot vaativat jonkin asteista sitovuutta ihmisoikeuksien toteutuksissa myös yritysten osalta. "Soft law"- instrumenteilla on useita hyötyjä, mutta niiden avulla yritysten on helppo paeta juridista vastuutaan ihmisoikeusloukkauksissa. Tutkielmassani esittelen esimerkkinä, miten lapsityövoiman käytön ehkäisyyn on ryhdytty erinäisin suosituksin ja kuinka yritykset ovat oikeuksien toteutuksessaan onnistuneet. Nykypäivän sääntelyjärjestelmillä on kuitenkin selvä yhteinen päämäärä eivätkä niiden säännökset paljolti eroa toisistaan. Näistä lähtökohdista toivoisin olevan mahdollista toteutua uutta eri tekijöiden suosituksista koostuvaa kansainvälistä tapaoikeutta.