Browsing by Author "Ojanperä, Olli"

Sponsoroinnilla on kauaskantoista merkitystä niin urheilun rahoituksen kokonaiskuvassa kuin yksilöurheilijan toimeentulossa ja ammatinharjoittamisessa. Yhteistyöhön osallistuvan yrityksen puolelta kyse on tärkeästä ulottuvuudesta myynnin lisäämiseen tähtäävässä markkinointiviestinnässä. Sponsorointi perustuu aina sopimukseen, jolle tunnusomaista on sitovuus osapuolten suhteita määrittävänä instrumenttina. Tutkielmassa selvitetään yleisen sopimusoikeuden instituution, sopimuksen purkamisen, mukautumista sponsoroinnin erityispiirteistä johtuvaan vaatimustasoon. Luonnollisena seurauksena on se, että sponsorisopimus on kyettävä pilkkomaan osiin siten, että voidaan tunnistaa erilaiset velvoitteet ja arvioida niiden merkitystä sopimuksen kokonaisuuden kannalta. Sopimustyyppikohtaisessa tarkastelussa huomiota kiinnitetään sopimuksen tarkoituksen ja sopimusrikkomuksen olennaisuuden kaltaisiin kriteereihin, jotka muodostavat erottamattoman osan sopimuksen purkamiseen vanhastaan liitetyistä opeista. Sopimusoikeuden periaatteiden ja argumenttien ohella erityiseksi kiintopisteeksi on valikoitunut analogisen metodin käyttökelpoisuus sponsorisopimuksissa. Tärkeänä näkökohtana on sponsorointiin kuuluvien käytännönläheisten, yhteiskunnallisten ja osapuolilähtöisten tarpeiden vertailu erityislakien taustalla vaikuttaviin arvoihin sekä sääntelyratkaisuihin, joilla niiden toteutumista pyritään edistämään. Kaiken kaikkiaan oleellinen näkökulma kiinnittyy siihen, voidaanko olemassa olevia oppeja ja sääntökokonaisuutta tyytyä (oikein tulkittuna) soveltamaan sponsorointiin siten, että molempien osapuolten perustellut oikessuojaodotukset taataan kestävällä tavalla. Tulkintaa ohjaavan argumentaation lisäksi luodaan katsaus siihen, voisivatko sponsoroinnin oikeussuojaintressit tulla omanlaisellaan sääntelyllä kattavammin noteeratuiksi. Sopimusoikeuden periaatteista etusijalla ovat ne, joilla on ilmeinen yhteys oikeuskeinojen käytettävyyteen. Toisaalta lojaliteettiperiaatteen perustamilla odotuksilla on jo lähtökohtaisesti yhteistoimintaa merkitsevissä sopimuksissa vankka asema. Sponsorointiin kytkeytyvät intressit korostavat entisestään lojaliteetin painoa osapuolten käyttätymisvaatimusten täsmentäjänä. Sopimustyypin omaleimaisuudesta kertoo ainakin havainto julkisen luottamuksen vaikutuksesta sopimustavoitteisiin. Tutkielmassa omaksuttu julkisuusarvon käsite kuvastaakin osuvasti sitä, minkälainen liityntä urheilijan julkisuuskuvalla on velkojan sopimukseen liittämän tarkoituksen kanssa. Tietyt vähimmäisstandardit täyttävän julkisuuskuvan ylläpitäminen ei kuitenkaan ole ainut perspektiivi, johon sponsoroinnilla pyritään. Sponsorin sopimuksella saavuttama hyöty jäsentyy myös sitä kautta, että ymmärrettään urheilijan jatkuvan näkyvyyden merkitys velkojan päämäärien kannalta. Oma tärkeä kysymyksenasettelunsa liittyy niin ikään siihen, minkälainen rooli tuottamuksella on erilaisten sopimusrikkomusten osatekijänä.